Jami jalostusuroslistalle.....

.... pinserit ry:n sivuille vihdoista ja viimein. Tai oikeastaan sain lähetettyä ne tiedot sinne vasta äskettäin, mutta homma kuitenkin etenemässä. Kuvatkin otin tänään koska aurinko päätti suvaita meitä lämmöllään ja valollaan, joten kuvista tuli ihan julkaisukelpoisia. Jamilla vähän seisomisongelmia, tai niin, ei oikeen ole herra ryhdissä, vaan tuppaa lysähtämään vähän etupäästä, jolloin etujalat lähtee työntymään eteen ja takapää taaksepäin. Mutta sekin on harjoituksen puutetta, ei tässä ollakkaan pitkään aikaan treenailtu, kun ei ole näyttelyissäkään käyty - haaveena olisi käydä ulkomailla, kunhan sen passin saisi ensin koiralle.

Lonkkakuvinkiin sain varattua, vihdoista ja viimein sen ajan, heti ensiviikon  torstaille saatiin, mikä on hyvä, kun äitikin on lomalla. Jamin pitää olla 12 tuntia syömättä, koska pienoinen nukutus saattaa tuoda pahoinvointia, niin ruuatta oleminen vähän helpottaa tätä pahoinvoinnin riskiä. Katsotaan miten Jami selviää koetuksesta, Netta ainakin aikanaan suoriutui hyvin, ei pahoinvointia, eikä mitään jälki pisuli-kakka vaivoja kun lähdettiin ajamaan kotiin, tai sen jälkeen.

Siinä onkin se seisomiskuva, minkä pinserit ryn:n sivuille lähetin. Tässä Jami näyttää hyvältä, muut kuvat eivät olleetkaa yhtä "edustavia", mutta eivät kyllä huonojakaan - mutta tämä oli ehdoton suosikkini! Jami ei näytä tässä niin tylsistyneeltä ja ei-kiinnostuneelta, äiti joutu toimimaan vähän tausta apuna, että saatiin koiraan vähän eloa. 

Nyt jäädään jännityksellä odottelemaan tuleeko ensi kevään aikana kyselyitä Jamista mahdolliseksi isä ehdokkaaksi!

Jääkausi - apu johtajaongelmaan?

Tälläinen artikkeli löytyy snautseri-pinserin lehdestä. Kirjoitus mielestäni hyvä, asiallinen, mutta samalla kuitenkin vähän sellainen mikä sai itseni vähän epäileväiseksi. Otetaan tähän alkuun heti iso esimerkki, josta sitten annan enemmän vähän mielipiteen laulaa.

Mistä tietää, että koira kokee olevansa johtaja? (mitä useampi väite kuulostaa tutulta, sen enemmän tulisi olla huolen aihetta)

- koira tekee tarpeitaan sisälle
- koira varastaa pöydältä
- koira vaatii sinulta huomiota tökkimällä, änkeämällä syliin, haukkumalla, tuomalla leluja jne
- koira seuraa sinua koko ajan sisätiloissa
- koira lähtee omille teilleen ulkona, katoaa useaksi minuutiksi
- koira tekee tuhojaan kotona
- koira ulvoo yksin ollessa
- koira asuu perheenjäseniä
- koira hyppii sinua vastem haukkuen kun tulet kotiin
- koira kuopii maata tehtyään tarpeensa ja katsoo samalla sinua
- koira rähjää vastaantuleville koirille/ihmisille/pyötäilijöille jne
- koira näykkii perheenjäseniä
- koira murisee perheenjäsenille
- koira ei päästä vieraita sisälle, vaikka olet kotona ja komennat sitä
- koira menee paniikkiin, kun huomaa sinun lähtevän ulos
- koira ärisee ja/tai puree hoitotoimenpiteiden aikana
- koira ei haistele hajuja remmissä ollessaan lenkillä

Vaikka koira tekisi vain yhtä yllä mainituista asioista, on jo aihetta huolestua. Nämä käytökset viittaavat kaikki joko siihen, että koira suoraan sanoen näyttää keskisormea omistajalleen tai on hyvin huolestunut omistajastaan ja pyrkii suojelemaan tätä.

Mielipiteeni; Olen ehkä vähän skeptinen - pitävätkö muka kaikki nämä paikkansa että koira olisi johtajani? Vähän epäiltävää. Tuosta listasta näin äkkiseltään kun ajattelee kolmea tyttöäni, niin ainakin 7 pitää paikkaansa tai on lähellä sitä mitä tuossa kirjoitetaan.

Otetaan vaikka esimerkki koiraksi Gille ja asiaksi seuraa koko ajan sisätiloissa.
Tosiaan Gille seuraa mua suurimman osan ajastaan, ei nyt jatkuvalla syötöllä, mutta useimmiten. Kääntäisin asian enemmänkin sen puolelle, että olen Gillen kanssa ollut todella tiiviisti, sen syntymästä lähtien - niin se seuraa mua sen takia. Mutta miksi johtaja seuraisi alaistaan? Meillä Netta selvästi koiralauman alfa, eikä se seuraile muita - toisinaan mua, varsinkin jos menen yläkertaan tai laittamaan ulkovaatteita. Mutta muut se jättää rauhaan. Joten miksi Gille olisi johtajani, se seuraa mua jopa ulkona ollessaa, ei sitä tarvitse jatkuvasti huhuilla tai pälyillä ympärilleen. Toki tässä iän karttuessa, on myös Gillen perässä ravailu sisällä laantunut, nuorempana se oli pahempi ja kuin toinen varjo.

Seuraava esimerkki koira Ani ja asia koira hyppii vasten haukkuen kun tulet kotiin.
Ani hyppii vasten, mutta ei hauku. Eikä se nyt syöksymälä hypi, vaan enemmänkin hyppää vasten vinkuen ja sitten hirveetä kyytiä takaovelle ja toisinaan takaisin - ei enää hyppää päin - ja takaisin takaovelle. Eli onko edelleen koira mun johtaja? Epäilen. Koska ei Ani aina hypi vasten, sekin riipuu vähän omasta mielestä. Jos olen inankaan hermostunut, niin tulevat jalkoihin tervehtimään ja sitten poistuvat.

Seuraava esimerkki koirana KAIKKI ja aiheena pöydältä varastaminen.
Tätä ärsyttävää ja paskinta hommaa tekevät kaikki. Sekin tapahtuu aina kun ovesta poistuu ja vilkasee sisälle, niin aina joku on ketarat pöydällä. Eikä pöydillä ole mitään, kyllä sitä on jo vuosien varrella oppinut siirtämään tavarat syrjään/pois. Toisinaan Ani tekee tätä jopa kun olemme kotona. Pari kertaa on saanut vähän satikutia. Ikinä eivät vie olohuoneen pöydältä jos käymme vaikka saunassa. Mutta nuo keittiön tasot on se houkuttelevin osuus. Eli tämä on suoranaisesti sitä keskisormen näyttämistä mulle?

Sitten esimerkki koiraksi Jami ja aiheena vaatii huomiota tökkimällä, änkeämällä syliin, haukkumalla, tuomalla leluja jne.
Jami on kova poika kerjäämään huomiota. Ei se hauku, mutta tulee tökkimään kuonollaan käden alta ja tunkee päänsä sitten siihen. Änkeää syliin jos katsot vaikka leffaa. Toisinaan tuo myös leluja tai luita, heittelee niitä edessäsi tai tunkee syliin niitä tai tiputtaa lattialle niin monta kertaa että reagoit jollain tavalla. Tästäkö pitäisi huolestua? Enhän mä nyt koiralle anna aina huomiota jos se sitä kerjää, mutta joskus saatan sitten leikkiin/paijaamiseen lähteä mukaan.

Näistäkö nyt pitäisi ihan suoranaisesti huolestua? Toki parantamisen varaa olisi, mutta enemmänkin mua kiinnostaa, että mikä näissä asioissa on nyt ehdottomasti sellaista, että mikä on huolestuttavaa? Eivät nuo asiat nyt välttämättä tarkoita, että koira olisi johtaja. Joissakin asioissa ehkä, mutta harvat. Sekin varmaan ilmenee enemmän koiran käytöksessä ja tavassa olla omistajan kanssa. Jos koiralle ei mitkään käskyt mene läpi, niin eihän se silloin voi kunnioittaa omistajaansa eli johtajaansa. Eikö se näin mene?

Artikkeli kertoi aika tiivistelmästi  asioita, koska kyseessä ei ollut koko artikkeli, vaan siitä tietty osa. Kuitenkin, mielenkiintoinen ja perehtyi siihen, että miten jääkausi aloitetaan jos koira on oikeasti johtaja talossa, sekä miten sinä aikana kuuluu toimia tai voiko koira johtajana hyvin - suurinosa koirista kuitenkin kokee suunnatonta stressiä ja painetta, koska ei voi suojella laumaansa koko aikaa, koska ei välttämättä ole joka paikassa mukana.

Rehellisesti sanottuna, en pidä koiriani johtajani - toki meillä on petrattavaa paljon asioissa, mutta en silti koe, että koirat jotenkin olisivat yläpuolellani ja haistattelisivat tai näyttäisivät mulle keskisormea - okei ehkä joskus tuntuu siltä, mutta ei nyt hälyyttävästi joka hetki, vain harvoin.

Olisi hauska kuulla teidän mielipiteitä tähän liittyen.

Harjavalta ryhmänäyttely 10.5.2015

Ensimmäinen kuva kertoo varmasti enemmän kuin tuhat sanaa, mutta kerrotaan nyt kuitenkin, katsotaan millaista tekstistä tulee kun olen edelleen ihan liekeissä tästä huimasta saavutuksesta.

Jami tosiaan ilmoitettiin kotikunnan eli Harjavallan ryhmikseen. Mikäs siinä viiden minuutin ajomatka paikan päälle ja meillä kävi vielä hyvä tuuri kun ei tarvinnut parkki-tai sisäänpääsy maksua maksaa. Pinsereitä kaiken kaikkiaan kuusi - tuttujakin nähtiin - joten kuultiin että Jamin kanssa avoluokan uroksissa olisi vain yksi kanssa kilpailija. Tuttua puuhaa, nuorten luokista kun aloitettiin niin joko yksin tai kaksin ja näyttävästi avoluokissa meno jatkuu samanlaisena.

Kun meidän kehän alku koitti, niin voitte vaan uskoa kun nähtiin se toinen uros, niin omaan silmään rakenteellisesti Jamin kanssa saman tyyppinen - aika vanttera ja suhteellisen kookas. Siinäpä on sitten tasavertainen vastustaja. Sen enempää kehää selittelemättä niin oltiin loppujen lopuksi ERI SA PU1 ROP SERT sekä vihdoista ja viimein FI MVA. Wohoooo! Voitte vaan uskoa sitä tuulettamista kun näin kävi. Toinen avoluokka kun Jami täytti 2 vuotta ja siitä muotovalioksi. Mitähän Jami on nyt kaksi vuotta ja huimat kaksi viikkoa vanha?

"Good sized male. With enough good type of head. In static correct topline, good chest, well boned. Correct angulations. Not enough correct toplinen when moving."

Tuomari oli Iuza Beradze, Tsekki

Tämä kaikki sitten tarkoitti sitä, että ensimmäistä kertaa oli meidän mentävä ryhmäkehiin kaikkien päivän ROP-koirien kanssa, eritoten FC2 ryhmän koirien kanssa. Koska Harjavallassa sunnuntai kehät olivat FC2 ryhmälle. Ikävä kyllä tuomari tiputti tosi rankalla kädellä porukkaa pois - meidät myös, joten meidän osaltamme päivä oli pulkassa. Aivan super mahtavat fiilikset koko päivästä ja saatiin se mitä haettiin - Jami valioksi.

Kotiin kun päästiin, niin ensimmäiseksi pistin kennelliittoon omakoiran kautta valionarvohakemuksen, tai toisin sanoen vahvistuksen. Kunniakirjaa en ottanut, vaikka olisihan sellainenkin ollut ihan kiva. Mutta mielestäni tämä kaikki, muistot, ruusukkeet, pokaalit ja kuvat ovat huomattavasti tärkeämpiä kuin kunniakirja missä kerrotaan että Jami on valio. Vähän tylyä? En pahalla, mutta mielipiteeni on tämä.

Vielä tarvitsisi pinserit ry:hyn pistää Jamista kuva sinne valio osioon ja sitten joskus ja kun nuo tulekset päätyvät nettiin asti, niin Jami pääsee jalostusuroslistalle.

Tampere KV 3.5.2015

Mistähän sitä oikeen aloittaisi? No vaikkapa ihan päivän tai tarkemmin sanottuna päivän kulusta, oikeastaan aloitetaan jo edellisestä illasta - ihan vain kirjoituksen kannalta.

Tosiaan Jami tuli meille yökyläilemään, koska sunnuntai aamulla pitäisi siinä 7 pintaan startata kohti tamperetta näyttelyihin. Vaihtelun vuoksi meillä oli heti kello 10 jälkeen kehä. Neljä apinapinseriä (?) ennen meidän kehän alkua, joten kun aina sitä toitotetaan, että tunti ennen kehän alkua niin tälläkin kertaa otettiin varman päälle ja lähdettiin ajoissa liikkeelle. Onneksi ilmaa ajassa ni saatiin pysähdyttyä syömään ja lenkittämään koira kunnolla. Ja pakko vielä hehkuttaa, että koska kehä heti ensimmäisten joukossa, niin saatiin varmasti paikka tampereen urheilu- ja messukeskuksen parkkipaikoilta. Rajoitettu määrä niitä tarjolla, joten nettisivuilla pyydettiin varautumaan mahdollisiin parkkipaikan etsintöihin muualta. Meidän onni, myöhempien kehien epäonni - näin karkeasti sanottuna.

Kuten aikaisemmin sanoin ilmaa reilusti meidän lähtöajassa, joten ajoissa oltiin paikalla, saatiin siinä sitten rauhassa Jamin kanssa kierrellä, että paikka tulisi tutuksi, ettei olisi sitä turhaa höösäämistä koiran osalta. Silja siinä sitten vähän harjoitteli seisottamista ja juoksuttamista, muistin virkistykseksi kummallekin. Jami aluksi otti hyvin vastaan ohjeet ja korjaukset, mutta sitten yhtäkkiä alkoi pojalla sellainen neiti vaihe että voi herran jumala! Jami yritti jatkuvasti istua, ei muka millään tohtinut seisoa ja kun sitä peppua sieltä nosti niin vinkasu. Ööööh, kyllä se tiedetään ettei sitä sattunu, mutta draamaking kun välillä täytyy olla. Silja jo vähän kirosi, että jos meininki samanlaista kun viimeksi Turussa, niin ei touhusta tule yksinkertaisesti mitään. Kehotin Siljaa sitten vähän kehumaan ja leikkimään Jamin kanssa, josko se vähän laukaisisi tilannetta, niin hups keikkaa kun Silja ja Jami menivät kehään niin siellä oli narunpäässä aivan erikoira. Sellainen millainen se on yleensä, rauhallinen, välinpitämätön ja helposti vastaanottava.

Itse tinssasin paikallani kun hermoheikko - ei vaan yksinkertaisesti sellaista jännitystä kestä. Jami seisoi hienosti ja tuomari tsekkaili Jamia moneen otteeseen. Pelkäsin jo että paska arvostelu tulee. Mutta kun kuulin että ERI SA, niin mieli olisi tehnyt heittää volttia. Tuomari siis piti Jamin ulkomuodosta. Mikä onni! Seuraavaksi kilpailtaisiin sertistä - sitä kun ollaan tässä metsästämässä.
Meidän jälkeen kehään meni valiot, sen jälkeen veteraanit ja sitten olikin meidän vuoro kilpailla valion parhaiden ja veteraanin kanssa. Kilpailuluokassa kaikkiaan viisi koiraa, joista yksi valio tippui pois, joten Jami jäi paras uros sijalle 4 ja sertihän se sieltä tulla tupsahti - wohooo! Voitte vaan uskoa sitä iloa! Porukkaa kävi onnittelemassa ja Jami sai paljon kehuja ympärillä olevilta, että komea on poika.

Tuomari oli saksalainen - tämän vuoksi Jamin alunalkaenkin ilmoitin Tampreelle - Wächter Steffan.

"2 years. Could be little more square, masculine head, light eyes. Check bones, good reach of neck, oval ribcage. Needs more chest, little bit straight shoulders, correct tailset. weal (en saa mitään selvää) angulated behind, very goos coat and colour with seperate breast markings, fluent movement with good carriage."

Siljalle ja toivottavasti myös Jamille jäi kyseisestä näyttelystä erittäin hyvä fiilis. Silja totesi että lähinnä se oli parasta kun Jami oli nyt mukana, eikä leikkinyt mitään pikkuprinssiä. Että sunnuntaina, jolloin on äitienpäivä, on meillä seuraavat näyttelyt täällä kotikunnassa Harjavallassa.

Voihan myrsky ja mylväys!

Piti jo aikaisemmin tulla päivittämään tämäkin päivitys, mutta on ollut vähän kiireitä, mutta nyt on aikaa ja ehkä ajatuskin kulkee selveämmin kuin tapahtuma päivänä. Elikkäs keskiviikkona oli aivan jäätävä myrsky täällä päin, siis sellaista et puut melkein vaakatasossa - ei nyt ihan, mutta pointti kuitenkin se että tuuli ihan jäätävästi! Mekin sitten koirien kanssa kotona, Jami vielä hoidossa, niin touhuttiin ensin sisällä - vähän hajutehtäviä, sitten ihan perustemppuja porukalla ja sitten päästinkin koirat hetkeksi ulkoilemaan. Tero tulikin kotiin ja sanoin että otappa koirat sisälle kun sinne päin kuitenkin menee ensimmäiseksi, kun työvaatteet vaihtuu rennompiin kotivermeisiin. Tero otti koirat sisälle, katseltiin sitten yhdessä hetken aikaa edellis illalla jäänyttä leffaa loppuun, kunnes kuului iso tömähdys, ei selvästi, mutta kuitenkin erotettavissa. Kaikki neljä koiraa nostivat päitään ja pällistelivät ympärilleen, Teronkin kanssa oltiin ihan hiljaa ja odoteltiin. Tero siihen sitten hetken kuluttua totesi, että tuulihan se siinä vähän jyskyttää ettei siellä sen kummempia, ehkä metsässä joku puu heikkouttaan antanut periksi ja kaatunut, joten asiaa sen enempää vatvomatta jatkettiin elokuvan katsomista.

Reilun tunnin päästä tuosta tömähdyksestä, päätettiin lähteä kaupassa käymään, menin edeltä päin sitten ulos Jamin ja Gillen kanssa, jotka lähtivät kauppareissulle mukaan, niin heti terassilla seisahduin paikalleni ja järkyttyneenä tuijotin koirien aitaukseen, jossa oli mänty jostain puolesta välistä katkennut. Tiedättekö kun samantien tuhat eri asiaa alkaa risteilemään päässä, mitä jos koirat olisivat olleet ulkona? Mitä jos joku olisi jäänyt alle? Mitä jos olisi talon päälle kaatunut? Mitä jos auton päälle olisi kaatunut? Mitä jos, mitä jos, mitä jos....?!

Kaksi isoa mäntyä, joista olen jo vuoden verran sanonut, että pitäisi kaataa pois, liian lähellä taloa ja vanhoja puita muutenkin, riski että jotain sattuu vielä joskus kun kunnolla tuulee. Ja nyt sitten tapahtui se pelätty asia, että puu ei enää kestänyt sitä riepottelua, vaan katkesi. Hemmetin hyvä tuuri meillä kuitenkin, ei jäänyt kukaan alle, ei varsinkaan kukaan koirista ja talon päälle ei tullut. Onni matkassa - tällä kertaa! Mutta mitä jos kuitenkin olisi käynyt toisin? En kestäisi ajatusta, että yksi koirista olisi poissa, tai jos talon päälle olisi tullut... Eijei... Kuten Tero sanoi, asiaa ei kannata vatvoa, eikä miettiä sitä että mitä jos, tällä kertaa kuitenkin selvittiin vain säikähdyksellä.

Tero sitten soittikin niiden isälle, että toinen mäntykin pitäisi pois kaataa, yksinään se on riskinä tuossa. Tuuli pääsee helposti sitä riepottelemaan ja silloin on suurempana riskini suuremmat vahingot.