Harjavalta ryhmänäyttely 10.5.2015

Ensimmäinen kuva kertoo varmasti enemmän kuin tuhat sanaa, mutta kerrotaan nyt kuitenkin, katsotaan millaista tekstistä tulee kun olen edelleen ihan liekeissä tästä huimasta saavutuksesta.

Jami tosiaan ilmoitettiin kotikunnan eli Harjavallan ryhmikseen. Mikäs siinä viiden minuutin ajomatka paikan päälle ja meillä kävi vielä hyvä tuuri kun ei tarvinnut parkki-tai sisäänpääsy maksua maksaa. Pinsereitä kaiken kaikkiaan kuusi - tuttujakin nähtiin - joten kuultiin että Jamin kanssa avoluokan uroksissa olisi vain yksi kanssa kilpailija. Tuttua puuhaa, nuorten luokista kun aloitettiin niin joko yksin tai kaksin ja näyttävästi avoluokissa meno jatkuu samanlaisena.

Kun meidän kehän alku koitti, niin voitte vaan uskoa kun nähtiin se toinen uros, niin omaan silmään rakenteellisesti Jamin kanssa saman tyyppinen - aika vanttera ja suhteellisen kookas. Siinäpä on sitten tasavertainen vastustaja. Sen enempää kehää selittelemättä niin oltiin loppujen lopuksi ERI SA PU1 ROP SERT sekä vihdoista ja viimein FI MVA. Wohoooo! Voitte vaan uskoa sitä tuulettamista kun näin kävi. Toinen avoluokka kun Jami täytti 2 vuotta ja siitä muotovalioksi. Mitähän Jami on nyt kaksi vuotta ja huimat kaksi viikkoa vanha?

"Good sized male. With enough good type of head. In static correct topline, good chest, well boned. Correct angulations. Not enough correct toplinen when moving."

Tuomari oli Iuza Beradze, Tsekki

Tämä kaikki sitten tarkoitti sitä, että ensimmäistä kertaa oli meidän mentävä ryhmäkehiin kaikkien päivän ROP-koirien kanssa, eritoten FC2 ryhmän koirien kanssa. Koska Harjavallassa sunnuntai kehät olivat FC2 ryhmälle. Ikävä kyllä tuomari tiputti tosi rankalla kädellä porukkaa pois - meidät myös, joten meidän osaltamme päivä oli pulkassa. Aivan super mahtavat fiilikset koko päivästä ja saatiin se mitä haettiin - Jami valioksi.

Kotiin kun päästiin, niin ensimmäiseksi pistin kennelliittoon omakoiran kautta valionarvohakemuksen, tai toisin sanoen vahvistuksen. Kunniakirjaa en ottanut, vaikka olisihan sellainenkin ollut ihan kiva. Mutta mielestäni tämä kaikki, muistot, ruusukkeet, pokaalit ja kuvat ovat huomattavasti tärkeämpiä kuin kunniakirja missä kerrotaan että Jami on valio. Vähän tylyä? En pahalla, mutta mielipiteeni on tämä.

Vielä tarvitsisi pinserit ry:hyn pistää Jamista kuva sinne valio osioon ja sitten joskus ja kun nuo tulekset päätyvät nettiin asti, niin Jami pääsee jalostusuroslistalle.

Tampere KV 3.5.2015

Mistähän sitä oikeen aloittaisi? No vaikkapa ihan päivän tai tarkemmin sanottuna päivän kulusta, oikeastaan aloitetaan jo edellisestä illasta - ihan vain kirjoituksen kannalta.

Tosiaan Jami tuli meille yökyläilemään, koska sunnuntai aamulla pitäisi siinä 7 pintaan startata kohti tamperetta näyttelyihin. Vaihtelun vuoksi meillä oli heti kello 10 jälkeen kehä. Neljä apinapinseriä (?) ennen meidän kehän alkua, joten kun aina sitä toitotetaan, että tunti ennen kehän alkua niin tälläkin kertaa otettiin varman päälle ja lähdettiin ajoissa liikkeelle. Onneksi ilmaa ajassa ni saatiin pysähdyttyä syömään ja lenkittämään koira kunnolla. Ja pakko vielä hehkuttaa, että koska kehä heti ensimmäisten joukossa, niin saatiin varmasti paikka tampereen urheilu- ja messukeskuksen parkkipaikoilta. Rajoitettu määrä niitä tarjolla, joten nettisivuilla pyydettiin varautumaan mahdollisiin parkkipaikan etsintöihin muualta. Meidän onni, myöhempien kehien epäonni - näin karkeasti sanottuna.

Kuten aikaisemmin sanoin ilmaa reilusti meidän lähtöajassa, joten ajoissa oltiin paikalla, saatiin siinä sitten rauhassa Jamin kanssa kierrellä, että paikka tulisi tutuksi, ettei olisi sitä turhaa höösäämistä koiran osalta. Silja siinä sitten vähän harjoitteli seisottamista ja juoksuttamista, muistin virkistykseksi kummallekin. Jami aluksi otti hyvin vastaan ohjeet ja korjaukset, mutta sitten yhtäkkiä alkoi pojalla sellainen neiti vaihe että voi herran jumala! Jami yritti jatkuvasti istua, ei muka millään tohtinut seisoa ja kun sitä peppua sieltä nosti niin vinkasu. Ööööh, kyllä se tiedetään ettei sitä sattunu, mutta draamaking kun välillä täytyy olla. Silja jo vähän kirosi, että jos meininki samanlaista kun viimeksi Turussa, niin ei touhusta tule yksinkertaisesti mitään. Kehotin Siljaa sitten vähän kehumaan ja leikkimään Jamin kanssa, josko se vähän laukaisisi tilannetta, niin hups keikkaa kun Silja ja Jami menivät kehään niin siellä oli narunpäässä aivan erikoira. Sellainen millainen se on yleensä, rauhallinen, välinpitämätön ja helposti vastaanottava.

Itse tinssasin paikallani kun hermoheikko - ei vaan yksinkertaisesti sellaista jännitystä kestä. Jami seisoi hienosti ja tuomari tsekkaili Jamia moneen otteeseen. Pelkäsin jo että paska arvostelu tulee. Mutta kun kuulin että ERI SA, niin mieli olisi tehnyt heittää volttia. Tuomari siis piti Jamin ulkomuodosta. Mikä onni! Seuraavaksi kilpailtaisiin sertistä - sitä kun ollaan tässä metsästämässä.
Meidän jälkeen kehään meni valiot, sen jälkeen veteraanit ja sitten olikin meidän vuoro kilpailla valion parhaiden ja veteraanin kanssa. Kilpailuluokassa kaikkiaan viisi koiraa, joista yksi valio tippui pois, joten Jami jäi paras uros sijalle 4 ja sertihän se sieltä tulla tupsahti - wohooo! Voitte vaan uskoa sitä iloa! Porukkaa kävi onnittelemassa ja Jami sai paljon kehuja ympärillä olevilta, että komea on poika.

Tuomari oli saksalainen - tämän vuoksi Jamin alunalkaenkin ilmoitin Tampreelle - Wächter Steffan.

"2 years. Could be little more square, masculine head, light eyes. Check bones, good reach of neck, oval ribcage. Needs more chest, little bit straight shoulders, correct tailset. weal (en saa mitään selvää) angulated behind, very goos coat and colour with seperate breast markings, fluent movement with good carriage."

Siljalle ja toivottavasti myös Jamille jäi kyseisestä näyttelystä erittäin hyvä fiilis. Silja totesi että lähinnä se oli parasta kun Jami oli nyt mukana, eikä leikkinyt mitään pikkuprinssiä. Että sunnuntaina, jolloin on äitienpäivä, on meillä seuraavat näyttelyt täällä kotikunnassa Harjavallassa.

Voihan myrsky ja mylväys!

Piti jo aikaisemmin tulla päivittämään tämäkin päivitys, mutta on ollut vähän kiireitä, mutta nyt on aikaa ja ehkä ajatuskin kulkee selveämmin kuin tapahtuma päivänä. Elikkäs keskiviikkona oli aivan jäätävä myrsky täällä päin, siis sellaista et puut melkein vaakatasossa - ei nyt ihan, mutta pointti kuitenkin se että tuuli ihan jäätävästi! Mekin sitten koirien kanssa kotona, Jami vielä hoidossa, niin touhuttiin ensin sisällä - vähän hajutehtäviä, sitten ihan perustemppuja porukalla ja sitten päästinkin koirat hetkeksi ulkoilemaan. Tero tulikin kotiin ja sanoin että otappa koirat sisälle kun sinne päin kuitenkin menee ensimmäiseksi, kun työvaatteet vaihtuu rennompiin kotivermeisiin. Tero otti koirat sisälle, katseltiin sitten yhdessä hetken aikaa edellis illalla jäänyttä leffaa loppuun, kunnes kuului iso tömähdys, ei selvästi, mutta kuitenkin erotettavissa. Kaikki neljä koiraa nostivat päitään ja pällistelivät ympärilleen, Teronkin kanssa oltiin ihan hiljaa ja odoteltiin. Tero siihen sitten hetken kuluttua totesi, että tuulihan se siinä vähän jyskyttää ettei siellä sen kummempia, ehkä metsässä joku puu heikkouttaan antanut periksi ja kaatunut, joten asiaa sen enempää vatvomatta jatkettiin elokuvan katsomista.

Reilun tunnin päästä tuosta tömähdyksestä, päätettiin lähteä kaupassa käymään, menin edeltä päin sitten ulos Jamin ja Gillen kanssa, jotka lähtivät kauppareissulle mukaan, niin heti terassilla seisahduin paikalleni ja järkyttyneenä tuijotin koirien aitaukseen, jossa oli mänty jostain puolesta välistä katkennut. Tiedättekö kun samantien tuhat eri asiaa alkaa risteilemään päässä, mitä jos koirat olisivat olleet ulkona? Mitä jos joku olisi jäänyt alle? Mitä jos olisi talon päälle kaatunut? Mitä jos auton päälle olisi kaatunut? Mitä jos, mitä jos, mitä jos....?!

Kaksi isoa mäntyä, joista olen jo vuoden verran sanonut, että pitäisi kaataa pois, liian lähellä taloa ja vanhoja puita muutenkin, riski että jotain sattuu vielä joskus kun kunnolla tuulee. Ja nyt sitten tapahtui se pelätty asia, että puu ei enää kestänyt sitä riepottelua, vaan katkesi. Hemmetin hyvä tuuri meillä kuitenkin, ei jäänyt kukaan alle, ei varsinkaan kukaan koirista ja talon päälle ei tullut. Onni matkassa - tällä kertaa! Mutta mitä jos kuitenkin olisi käynyt toisin? En kestäisi ajatusta, että yksi koirista olisi poissa, tai jos talon päälle olisi tullut... Eijei... Kuten Tero sanoi, asiaa ei kannata vatvoa, eikä miettiä sitä että mitä jos, tällä kertaa kuitenkin selvittiin vain säikähdyksellä.

Tero sitten soittikin niiden isälle, että toinen mäntykin pitäisi pois kaataa, yksinään se on riskinä tuossa. Tuuli pääsee helposti sitä riepottelemaan ja silloin on suurempana riskini suuremmat vahingot.

Uusia nappuloita ruokintaan?

Olen jo tovin seuraillut tyttöjen ruokailua tai pikemminkin että sopiiko tällä hetkellä oleva nappula sittenkään meidän koirille - meillä siis syötetään Jahti&Vahti kana-riisiä. Lyhyen ajan sisällä on tullut hieman muutoksia, esimerkiksi; uloste on vihertävää, koirilla jatkuvasti nälkä, turkki hilseilee tavallista enemmän pannan kohdilta, pierut haisee, siis haisee ihan jäätävälle!
Olen lukenut paljon kommentteja kyseiseen ruokaan liittyen ja monen koiralla samaa ongelmaa havaittavissa - eli kyseinen nappula ei taida enää sopia ihan niin hyvin meidän tytöille? Koska todella moni tuttukin on sanonut, ettei tuo nyt ihan normaalia ole että uloste vihertää. En usko että madotukseen liittyy, koska se on jo hoidettu. Aika siis katsoa löytyisikö yhtä hyvin maistuvaa nappulaa kohtuu hintaan - mitään tuhottomasti en viitsisi maksaa ruuasta, koska kolme suuta ruokittavana, mutta jos se maistuvin nappula on hintavaa, niin sitten sitä ostetaan.

Olen jo alustavasti vähän tsekkaillut kokeilun arvoisia nappuloita - tällä kertaa en edes osta markettien nappulaa, koska ne kaikki on jo kokeiltu, mutta mustista ja mirristä löyty kolme ihan kivan kuuloista nappulaa. Hinnatkin ovat ihan kohtuullisia ja kaikki ruuissa on kana vaihtoehto, meidän tyttelit kun eivät kovin mielellään syö mitään liha tai riista ruokaa.

Ensimmäisenä vaihtoehtona on Brit Premium - ainoana miinuksena on että sisältää vehnää. Tytöillä ei tietoisesti ole allergiaa, mutta olen yrittänyt sitä sulkea vähän pois ruuasta. Kananliha 41 % - enemmän kuin nykyisessä nappulassa.
Rotusuosituksissa lukee jopa pinseri!
Jonkun verran selasin tästä ruuasta muiden kommenteja, mutta täytyy aina muistaa että koirat ovat yksilöitä, se mikä käy hyvin toiselle ei sitten taas käy toiselle. Itse kuitenkin tarvis löytää kolmelle koiralle yhteisesti sopiva ruoka. Palautetta oli laidasta laitaan, toiset sanoo että ihan paskaa sapuskaa ja toiset taas sanoo että oikein erinomaista.
Onko teillä kokemuksia kyseisestä ruuasta?


Toisena vaihtohtona on Profine - ei sisällä riisiä, mutta perunaa. Ainakin jossain sivulla oli joku eläinlääkäri sanonut että sopii erinomaisesti herkkävatsaiselle. Itse kuitenkin aina kuullut että peruna ei kuulu koiran ruokavalioon. Mutta kuitenkin, tästä ruuasta luin aika paljon positiivista palautetta. Kanaa ja kasviksia 60% - kiva olisi tietää että mikä sitten on se kanan osuus tuosta määrästä.
Ihan kohtuu hintaista - ajattelinkin että pitäisikö kuitenkin ensin ostaa tätä ruokaa sellainen pieni säkki ja testata miten tytöille maittaa, sitten vasta testata tuota Brit Premiumia.
Onko teillä kokemuksia kyseisestä ruuasta?

Kolmantena vaihtoehtona on varmasti monelle tuttu Pure Natural - tai ainakin siinä suhteessa että paljon mainostettu ruoka. Lihapitoisuus 59%  - joista 38% on tuoretta kanaa ja kalaa. Ihan hyvältä kuulostaa ja tästäkin kuullut paljon hyvää.
Hinta on hieman suurempi kuin kahdessa edellisessä, mutta ei kuitenkaan niin iso ettenkö ihan vakavissani voisi kyseistä ruokaa harkita tytöille.

Onko teillä kokemuksia kyseisestä ruuasta?






Tätä kaikkea voisi veulata ja jossitella, kyllä sitä kuitenkin on tartuttava härkää sarvista ja hankittava testattavaksi joku noista. Siinähän sitä sitten näkee, että tapahtuuko tytöissä muutosta tai onko edes tarpeeksi maittavaa meidän nirsoille elukoille.

Vai onko jollain mahdollisesti ehdotuksia kokeilun arvoiseen nappulaan?

Olen myös testannut Booster merkkistä - ei maittanut, jäi syömättä, joten säkki lahjoitukseen. Tässä alkaa ihan menemään neuvottomaksi, kun ei millään meinaa enää löytää uutta sapuskaa. Jahti&Vahtia kuitenkin reilut pari vuotta mussuteltu ja nyt vasta tulee muutoksia - toki on sanottu että nappuloiden valmistuksessa on tehty jonkunmoisia muutoksia, tai mitä lie, että siksi ei enää sovi monille koirille. Mutta eikun aloittamaan uudestaan tätä nappularallia.

Kokemuksia ja mielipiteitä vaan tulemaan, otan innolla vastaan ehdotuksia ja neuvoja!

Riemukasta pääsiäistä kaikille!

Tyttöjen kanssa otettiin heti aamulla pääsiäismunien kanssa kuvia, nooh kuvat eivät olleet mitään kovinkaa esityskelpoisia - tämä ylempänä oleva kuva taisikin olla ainoa, jossa edes kaksi koiraa viitsii olla kiinnostunut. Kaikenmaailman herkuilla olen koettanut saada kuviin jotain eloa, etteivät aina näyttäisi tympääntyneiltä. Kiinnostus ihan kymppi kun ämmä ottaa kametan käteensä ja pyytää posettamaan. Ulkona ovat aina vähän terhakampia kun ympäristössä tapahtuu huomattavasti enemmän kun täällä sisällä kotona. Onneksi sitä tulee kuitenkin ulkona kuvattua enemmän.

Jamin kanssa käytiin viime viikonloppuna turussa näyttelyissä, yritän kirjoittaa siitä nyt viikonlopun aikana oman postauksen, jos saisin samalla Siljalta niitä kuvia. ettei ihan kuvaton postaus olisi.

Eipäs tässä tällä kertaa sen kummempia kun oikein riemukasta pääsiäistä kaikille!