sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Voihan myrsky ja mylväys!

Piti jo aikaisemmin tulla päivittämään tämäkin päivitys, mutta on ollut vähän kiireitä, mutta nyt on aikaa ja ehkä ajatuskin kulkee selveämmin kuin tapahtuma päivänä. Elikkäs keskiviikkona oli aivan jäätävä myrsky täällä päin, siis sellaista et puut melkein vaakatasossa - ei nyt ihan, mutta pointti kuitenkin se että tuuli ihan jäätävästi! Mekin sitten koirien kanssa kotona, Jami vielä hoidossa, niin touhuttiin ensin sisällä - vähän hajutehtäviä, sitten ihan perustemppuja porukalla ja sitten päästinkin koirat hetkeksi ulkoilemaan. Tero tulikin kotiin ja sanoin että otappa koirat sisälle kun sinne päin kuitenkin menee ensimmäiseksi, kun työvaatteet vaihtuu rennompiin kotivermeisiin. Tero otti koirat sisälle, katseltiin sitten yhdessä hetken aikaa edellis illalla jäänyttä leffaa loppuun, kunnes kuului iso tömähdys, ei selvästi, mutta kuitenkin erotettavissa. Kaikki neljä koiraa nostivat päitään ja pällistelivät ympärilleen, Teronkin kanssa oltiin ihan hiljaa ja odoteltiin. Tero siihen sitten hetken kuluttua totesi, että tuulihan se siinä vähän jyskyttää ettei siellä sen kummempia, ehkä metsässä joku puu heikkouttaan antanut periksi ja kaatunut, joten asiaa sen enempää vatvomatta jatkettiin elokuvan katsomista.

Reilun tunnin päästä tuosta tömähdyksestä, päätettiin lähteä kaupassa käymään, menin edeltä päin sitten ulos Jamin ja Gillen kanssa, jotka lähtivät kauppareissulle mukaan, niin heti terassilla seisahduin paikalleni ja järkyttyneenä tuijotin koirien aitaukseen, jossa oli mänty jostain puolesta välistä katkennut. Tiedättekö kun samantien tuhat eri asiaa alkaa risteilemään päässä, mitä jos koirat olisivat olleet ulkona? Mitä jos joku olisi jäänyt alle? Mitä jos olisi talon päälle kaatunut? Mitä jos auton päälle olisi kaatunut? Mitä jos, mitä jos, mitä jos....?!

Kaksi isoa mäntyä, joista olen jo vuoden verran sanonut, että pitäisi kaataa pois, liian lähellä taloa ja vanhoja puita muutenkin, riski että jotain sattuu vielä joskus kun kunnolla tuulee. Ja nyt sitten tapahtui se pelätty asia, että puu ei enää kestänyt sitä riepottelua, vaan katkesi. Hemmetin hyvä tuuri meillä kuitenkin, ei jäänyt kukaan alle, ei varsinkaan kukaan koirista ja talon päälle ei tullut. Onni matkassa - tällä kertaa! Mutta mitä jos kuitenkin olisi käynyt toisin? En kestäisi ajatusta, että yksi koirista olisi poissa, tai jos talon päälle olisi tullut... Eijei... Kuten Tero sanoi, asiaa ei kannata vatvoa, eikä miettiä sitä että mitä jos, tällä kertaa kuitenkin selvittiin vain säikähdyksellä.

Tero sitten soittikin niiden isälle, että toinen mäntykin pitäisi pois kaataa, yksinään se on riskinä tuossa. Tuuli pääsee helposti sitä riepottelemaan ja silloin on suurempana riskini suuremmat vahingot.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti