Tosiaan Jami tuli meille yökyläilemään, koska sunnuntai aamulla pitäisi siinä 7 pintaan startata kohti tamperetta näyttelyihin. Vaihtelun vuoksi meillä oli heti kello 10 jälkeen kehä. Neljä apinapinseriä (?) ennen meidän kehän alkua, joten kun aina sitä toitotetaan, että tunti ennen kehän alkua niin tälläkin kertaa otettiin varman päälle ja lähdettiin ajoissa liikkeelle. Onneksi ilmaa ajassa ni saatiin pysähdyttyä syömään ja lenkittämään koira kunnolla. Ja pakko vielä hehkuttaa, että koska kehä heti ensimmäisten joukossa, niin saatiin varmasti paikka tampereen urheilu- ja messukeskuksen parkkipaikoilta. Rajoitettu määrä niitä tarjolla, joten nettisivuilla pyydettiin varautumaan mahdollisiin parkkipaikan etsintöihin muualta. Meidän onni, myöhempien kehien epäonni - näin karkeasti sanottuna.
Kuten aikaisemmin sanoin ilmaa reilusti meidän lähtöajassa, joten ajoissa oltiin paikalla, saatiin siinä sitten rauhassa Jamin kanssa kierrellä, että paikka tulisi tutuksi, ettei olisi sitä turhaa höösäämistä koiran osalta. Silja siinä sitten vähän harjoitteli seisottamista ja juoksuttamista, muistin virkistykseksi kummallekin. Jami aluksi otti hyvin vastaan ohjeet ja korjaukset, mutta sitten yhtäkkiä alkoi pojalla sellainen neiti vaihe että voi herran jumala! Jami yritti jatkuvasti istua, ei muka millään tohtinut seisoa ja kun sitä peppua sieltä nosti niin vinkasu. Ööööh, kyllä se tiedetään ettei sitä sattunu, mutta draamaking kun välillä täytyy olla. Silja jo vähän kirosi, että jos meininki samanlaista kun viimeksi Turussa, niin ei touhusta tule yksinkertaisesti mitään. Kehotin Siljaa sitten vähän kehumaan ja leikkimään Jamin kanssa, josko se vähän laukaisisi tilannetta, niin hups keikkaa kun Silja ja Jami menivät kehään niin siellä oli narunpäässä aivan erikoira. Sellainen millainen se on yleensä, rauhallinen, välinpitämätön ja helposti vastaanottava.
Itse tinssasin paikallani kun hermoheikko - ei vaan yksinkertaisesti sellaista jännitystä kestä. Jami seisoi hienosti ja tuomari tsekkaili Jamia moneen otteeseen. Pelkäsin jo että paska arvostelu tulee. Mutta kun kuulin että ERI SA, niin mieli olisi tehnyt heittää volttia. Tuomari siis piti Jamin ulkomuodosta. Mikä onni! Seuraavaksi kilpailtaisiin sertistä - sitä kun ollaan tässä metsästämässä.
Meidän jälkeen kehään meni valiot, sen jälkeen veteraanit ja sitten olikin meidän vuoro kilpailla valion parhaiden ja veteraanin kanssa. Kilpailuluokassa kaikkiaan viisi koiraa, joista yksi valio tippui pois, joten Jami jäi paras uros sijalle 4 ja sertihän se sieltä tulla tupsahti - wohooo! Voitte vaan uskoa sitä iloa! Porukkaa kävi onnittelemassa ja Jami sai paljon kehuja ympärillä olevilta, että komea on poika.
Tuomari oli saksalainen - tämän vuoksi Jamin alunalkaenkin ilmoitin Tampreelle - Wächter Steffan.
"2 years. Could be little more square, masculine head, light eyes. Check bones, good reach of neck, oval ribcage. Needs more chest, little bit straight shoulders, correct tailset. weal (en saa mitään selvää) angulated behind, very goos coat and colour with seperate breast markings, fluent movement with good carriage."
Siljalle ja toivottavasti myös Jamille jäi kyseisestä näyttelystä erittäin hyvä fiilis. Silja totesi että lähinnä se oli parasta kun Jami oli nyt mukana, eikä leikkinyt mitään pikkuprinssiä. Että sunnuntaina, jolloin on äitienpäivä, on meillä seuraavat näyttelyt täällä kotikunnassa Harjavallassa.
Kuten aikaisemmin sanoin ilmaa reilusti meidän lähtöajassa, joten ajoissa oltiin paikalla, saatiin siinä sitten rauhassa Jamin kanssa kierrellä, että paikka tulisi tutuksi, ettei olisi sitä turhaa höösäämistä koiran osalta. Silja siinä sitten vähän harjoitteli seisottamista ja juoksuttamista, muistin virkistykseksi kummallekin. Jami aluksi otti hyvin vastaan ohjeet ja korjaukset, mutta sitten yhtäkkiä alkoi pojalla sellainen neiti vaihe että voi herran jumala! Jami yritti jatkuvasti istua, ei muka millään tohtinut seisoa ja kun sitä peppua sieltä nosti niin vinkasu. Ööööh, kyllä se tiedetään ettei sitä sattunu, mutta draamaking kun välillä täytyy olla. Silja jo vähän kirosi, että jos meininki samanlaista kun viimeksi Turussa, niin ei touhusta tule yksinkertaisesti mitään. Kehotin Siljaa sitten vähän kehumaan ja leikkimään Jamin kanssa, josko se vähän laukaisisi tilannetta, niin hups keikkaa kun Silja ja Jami menivät kehään niin siellä oli narunpäässä aivan erikoira. Sellainen millainen se on yleensä, rauhallinen, välinpitämätön ja helposti vastaanottava.
Itse tinssasin paikallani kun hermoheikko - ei vaan yksinkertaisesti sellaista jännitystä kestä. Jami seisoi hienosti ja tuomari tsekkaili Jamia moneen otteeseen. Pelkäsin jo että paska arvostelu tulee. Mutta kun kuulin että ERI SA, niin mieli olisi tehnyt heittää volttia. Tuomari siis piti Jamin ulkomuodosta. Mikä onni! Seuraavaksi kilpailtaisiin sertistä - sitä kun ollaan tässä metsästämässä.Meidän jälkeen kehään meni valiot, sen jälkeen veteraanit ja sitten olikin meidän vuoro kilpailla valion parhaiden ja veteraanin kanssa. Kilpailuluokassa kaikkiaan viisi koiraa, joista yksi valio tippui pois, joten Jami jäi paras uros sijalle 4 ja sertihän se sieltä tulla tupsahti - wohooo! Voitte vaan uskoa sitä iloa! Porukkaa kävi onnittelemassa ja Jami sai paljon kehuja ympärillä olevilta, että komea on poika.
Tuomari oli saksalainen - tämän vuoksi Jamin alunalkaenkin ilmoitin Tampreelle - Wächter Steffan.
"2 years. Could be little more square, masculine head, light eyes. Check bones, good reach of neck, oval ribcage. Needs more chest, little bit straight shoulders, correct tailset. weal (en saa mitään selvää) angulated behind, very goos coat and colour with seperate breast markings, fluent movement with good carriage."
Siljalle ja toivottavasti myös Jamille jäi kyseisestä näyttelystä erittäin hyvä fiilis. Silja totesi että lähinnä se oli parasta kun Jami oli nyt mukana, eikä leikkinyt mitään pikkuprinssiä. Että sunnuntaina, jolloin on äitienpäivä, on meillä seuraavat näyttelyt täällä kotikunnassa Harjavallassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti