Tänään nautittiin tyttöjen kanssa täysin rinnoin lämpimästä ja aurinkoisesta kelistä, viimeinkin se kesä on tullut! Nooh toki koko tämän viikon on ollut hienoa keliä, mutta tänään nautittiin siitä yhdessä. Sain jopa otettua tytöistä hieman kesäisiä kuvia, laittamieni kukkasten vieressä tytöt siis poseerasivat. Ihan hyvin onnistuivat, ainakin omasta mielestäni. Toki aavistuksen pirteämpiä olisivat saaneet olla kuvattaessa, mutta tällä kertaa Ani hieman tsemppasi ja eikä ollut korvattoman näköinen Sputnik :DTytöt ovat nyt niin kesän pauloissa, että heti kun aamulla herätään ne juoksevat vauhdilla taka-ovelle ja vinkuvat korvia vihlovasti että pääsevät ulos lekottelemaan auringon paisteeseen. Ja kun ne sitten jossain vaiheessa joutuvat sisälle, kun vaikka menen töihin, niin Tero on sanonut että kun hän tulee kotiin ja avaa olohuoneen portin niin tytöt kirmaavat onneissaan taas taka-ovelle ja vinkuvat että pääsevät ulos. Onhan se hienoa, että tytöt viihtyvät ulkona, meinaan nyt ne saavatkin oleskella siellä aina kun mahdollista :) Keskenään ne eivät koskaan jää ulos kun lähdetään esimerkiksi kaupassa käymään, niin paljon olen kuullut kuinka pihoista varastetaan koiria ja meidän tytöt kun eivät myöskään ole sieltä suurimmasta päästä, että joku niitä pelkäisi. Keskenään ovat vain silloin ulkona kun olen sisällä, yleensä kyllä olen niiden kanssa suurimman osan ajasta ulkona, syystä että yritän laittaa pihaa kuntoon.
Ani on nyt senkin edestä sitten nirsoillut, kun ei saa pentunappuloita, mutta en viitsi niitä sille "turhan" päiten syöttää. Välillä se ottaa pari kolme nappulaa ja sitten se meneekin omalle pedille makaamaan.
Varsinkin aamulla Ani nirsoilee, illalla se syö jo suhteellisen hyvin, varsinkin jos Netta on syönyt ensin. Netta nyt jättää aamulla ruuan väliin, ainakin useimmiten, käy pikkaisen niitä nuuskuttamassa ja sitten käy Anin viereen makuulle. Silloin Ani olisi menossa Netan kipalle syömään herkulliselta haisevia pentunappuloita :D
Sanni ja Jarkko ovat myös käyneet pinseri-miesten kanssa meillä parisen kertaa tässä viimeviikolla (?), tai niin, en tarkalleen muista, valitettavasti olen silloin ollut erittäin laiska, enkä ole kuvannut sitä menoa. Toki ne ovat meillä hieman rauhallisempia, johtuneeko sitten kaikista metsän hajuista, jotka ajelehtivat meidän pihaan :D Välillä ne innostuvat kirmaamaan, mutta se on todellakin vain hetkellistä!
Sitten Netalle varasin ajan röntgeniin, jossa näkisi sitten kuinka monta nyssykkää meille olisi syntymässä. Mutta rehellisesti sanottuna, olen vähän panikoinut sitä ettei Netta paksuna olisikaan. Tytön maha ei ole kasvanut mihinkään, kun taas yhden puolituttavan kuvia katsellessani, hänen koirallaan on sitä mahaa jo ihan rutkasti. Uskokaa tai älkää ovat Netan kanssa täysin samoihin aikoihin astutettu, joten sekin varmaan vaikuttaa tähän mun stressiin. Odotan pentuja kuitenkin niin innolla, että se on todellinen pettymys jos niitä ei nyt sitten meille synnykkään :(
Lääkäri kuitenkin silloin ultrassa sanoi koko sydämensä pohjasta, että Netalla pentuja mahassa oli, ei montaa, mutta oli kuitenkin ja jos niitä ei sitten tule, mä sekoan! Sanni ja Netan kasvattaja Saara ovat hienosti tukeneet mua ja yrittäneet saaada mut ajattelemaan asioita positiivisesti, mutta myönnetään ihan rehellisesti, etten pysty. Välillä on niitä valon pilkahduksia ja ajattelen positiivisesti, mutta hyvin nopeasti tipun sinne "masennukseen". Hohhoijaa, odotetaan nyt vain sitä röntgeniä, jossa sitten todlelisuudessa selviää onko niitä pentuja vai ei...
 |
| Huomatkaa, ettei Netalla tuo alavatsa pömpötä, vaikka vuorokausia ensimmäisestä astutuksesta on nyt noin 42. Näin ulkomuistista laskettuna :D |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti