Hihnassa kävely

Ani on todella hyvin oppinut hihnassa kävelyn taidon. Se kävelee vetämättä vasemmalla puolella, eikä nokka maassa kävely ole Anin tapaista.
Mutta ohitusta olemme harjoitelleet ahkerasti, Ani kun tahtoisi mennä tervehtimään jokaista vastaan tulevaa. Mikä nyt ikävä kyllä ei ole sallittua, vain heitä tervehditään mihin annan luvan.

Ani protestoi käskyäni aina, vaikka kiellän sitä hyökimästä muiden päälle, se on jo menossa ja jos se ei pääse. Alkaa se tavallinen vikinä :D Mutta parin sekan kuluttua, kävellään taas kuin normaalit koirat.
Olemme miettineet erillaisi ohitustekniikoita. Joku tässä taannoin neuvoi näin:
"Ota herkkupala käteesi ja kun vastaantuleva on melkein kohdallasi, näytä herkkua koiralle. Ja katso että koira on kiinnostuneempi herkusta kuin vastaantulevasta. Ja sitten kun olette ohittamassa, sano vihje sana -OHI-. Muista myös antaa herkku koiralle."
En ole vielä kokeillut, ehkä pitäisi :)

Mökillä

Olimme jälleen mökillä oikein porukalla, mikä nyt lähinnä tarkoittaa Teroa, Ania, Amigoa ja Coraa. Niin ja tietenkin isää ja Marjaa.
Teron kanssa olimme viikonloppua suunnitelleet jo edellisellä viikonloppuna, 'rankan' kouluviikon jälkeen olisi hienoa päästä rauhallisempaan paikkaan viettämään laatu aikaa luonnonkeskelle. Ja mikäs sen parempi kuin mökkimme Kankaanpäässä. Ja mikä vielä parempaa, koiratkin rakastavat sitä paikkaa, tai niin ainakin luulen.
Siellä ne taas koko viikonlopun pinkoivat niin, että kotona ne vain nukkuvat, tai ainakin tuo meiän Ani. Amigon ja Coran jätimme matkastamme jo Porissa, joten niiden väsymyksestä on todella paha sanoa. Mutta Markus on aina sanonut että koko sunnuntain ne vain nukkuvat. On se mökillä olo sitten rankkaa :)

Todellakin siellä olo rentoutti, sai jättää omat asiansa kauas Harjavaltaan ja katsella iloisena temmeltäviä koiria. Aah, olisin voinut jäädä sinne vaikka koko viikoksi, mutta koulu odottaa täällä kotopuolessa.
Aina kun Anille on kavereita, sulkee se korvansa kaikelta muulta, tai kyllä se tottelee, mutta käskyjen toteuttaminen kestää aina vähän aikaa :D Yritämme työstää tätä kuuroutta, varsinkin silloin kun Anilla on kavereita.

Ani rakastaa seikkaluja, varsinkin kun niitä saa toteuttaa meiän kanssa, mutta myös yksin seikkailu on ihan jees. Mökillä se paineli yksin omia reitejään metsänsiimeksissä ja kallioiden kupeella. Kaikki kävyt ja männyn oksat saivat kytiä siinä matkalla :D Oli sitä hauska seurata kun kävyt vain lentelivät ja oksat naksuivat, mutta matka taittui kuitenkin joutuisasti. Ei kyllä uskoisi, ei ikinä.
Mökin vieressä on tie johon pää se helposti livahtamalla suulin takaa, mutta Ani ei poistu pihasta. Mikä on todella upea juttu!

Tänään kun olimme lähdössä, oli todellinen ihme että koirat nousivat autoon vapaa ehtoisesti. Yleensä niitä saa metsästää jonkun aikaa, mutta nyt ei.
Ehkä se ukonilma teki paljon. Salamat halkoivat tummaa taivasta ja jyrinä jytisytti koko mökkiä. No ei vaiskaa, mutta kyllä jytisi :)

Viikonloppu oli oikein antoisa ja pieni kaupunki paussi teki todellakin terää.






"Mitä siellä on? Hä? Kerro Amigo!"

Yksin kotona

Vähän kuin Yksin kotona leffa, tämä on varmaankin sitten koiraversio. Siitä kun koira 'jätetään' yksin kotiin ja pahat ihmiset tulevat ryöväämään kämppäämme ja Ani pistää haisemaan :D
Okei ehkei, kuvittelin koirastani vähän liikaa. Sinne meiän oli pakko se jättää aamulla kun lähdimme Teron kanssa kouluun. Tai mää nyt lähden aina aikasemmin kun käyn Porissa koulua.
Jouduin heräämään reilusti ennen kuutta, vein Anin lenkille, mutta ei meiän koiraamme kiinnostanut kävellä noin aikaisin. Nukkumaan se olisi halunnut jäädä. Mutta pakko mikä pakko :)

No kuitenkin lähdimme sitten kumpikin kouluun.
Kun tulimme koulusta arvatkaapa mitä löytyi? Ei mitään! Lelut kyllä olivat kyllä sekaisin ja pitkin kämppää, mutta ei yhtäkään pökäle tai pisukasaa, tosin pisut ovat päivän aikana kuivuneet, jos niitä oli :D
Olin toodella tyytyväinen Aniin, se sai isot kehut ja sitten äkkiä ulos tekemään hädät.

Huomenna uusiksi ja katsotaan miten sitten sujuu :)

Bling Bling

Bling Bling, tänään ostin Anille uuden pannan. Vanha nahkapanta rupesi käymään jo pieneks, siitä huomaa tyttömme kasvaa kovaa vauhtia isooksi neidiksi. No kuitenkin lähdimnme Teron kanssa Vapikseen kattomaan sopivaa pantaa Anille. Okei ei ehkä sitä kalleinta tavaraa, mutta kestävää kuitenkin.
Siinä sitten jonkun aikaa pähkäiltyämme, otammeko uuden nahkapannan, kuristavan vai puolikuristavan? Puolikuristava kuullosti hyvältä, joten sellainen sitten tarttui mukaamme. Kuullostaa ehkä vähän "rajulta" hankkia noin nuorelle puolikuristava, mutta siinä on ainakin reilusti kasvuvaraa. Eikä se edes kurista sitä :)
No kuitenkin sitten kun tesmasimme pantaa Anille ja neiti lähti kävelemään. Heijasti niin kirkkaasti se ketjuosa, ymmärrettävää onhan se ihan uus, mutta Tero vaan totes "Bling Bling Ani".


"Joumaan Chigago"

Rentoa elämää

Heti tultuamme metsästä, koirat hakivat paikkansa ja ottivat toodella rennosti. Jos tarkkoja ollaan kaikki hakivat samaan paikkaan, parvekkeelle suoraan auringon paisteeseen. Ihanan lämmin ja ystävät ymärillä, koiran elämää, aah.
Cora hakeutui ihan Anin viekkuun ja Amigo jäi vähän sivullamme ison egonsa kanssa. Se on niin kovaa poikaa, ettei ees ystävien viereen voi mennä, mutta yöllä se hakeutuu kyllä meidän viereemme :D
Mutta siellä ne makoilevat tyytyväisenä, eikä mihinkään ole kiire. Voi sitä niiden elämää :)


Tässä Anin ja Coran tyylinäyte rennosta elämästä :)