Mutta esittelin silti hevoset nopeasti, vanhemmilla kuvilla ilman tyttöjä :D
Elikkä tämä herra on Toniks. Todella ihana ja kiva hevonen, joka kylläkin välillä testailee hermojani, aivan kuten tytöt :D Suhteellisen vaikea ratsastaa, koska hevonen on niin pitkälle koulutettu, että vaatii jo ratsastajalta taitoa että tämän herran saa kulkemaan kunnolla.
Tämä herra puolestaan on Ringo, Toniksia jonkun verran isompi ja massiivisempi, mutta erittäin symppis ja hellyydenkipeä herra. Tekee aina kaikkensa ratsastaessa, vaikka ei olekkaan helpoimmasta päästä ratsastettava, mutta yrittää huomattavasti paremmin kuin Toniks. Ainakin omasta mielestäni! :D
Palataanpa takaisin varsinaiseen aiheeseen, elikkä olimme tallilla äitin kanssa, tytöt pitkästä aikaa mukana. Tarkoituksena siis niin että kun itse menen kentälle ratsastamaan äiti lähtisi tyttöjen kanssa kävelemään. Kuitenkin päätin sitten lähteä äitin mukana lenkille, hevosen kanssa, niin että mä ratsastan ja äiti kävelee tyttöjen kanssa. Hahaha näytti varmaan hauskalta, kun me Ringon kanssa lönkötellään siinä rinnalla :D
Tytöt eivät olleet moksiskaan uudesta tulokkaasta, joka tömisteli siinä vähän matkan päässä. Fiksuja tyttöjä mulla, osasivat jopa olla rauhallisempia kuin ennen, Eivät turhia poukkoilleet, aavistivat varmaan että kun se 600 kiloa päättää siitä lähteä niin jalkoihin jäävät :D
Lenkillä meitä vastaan tuli pari pikku tyttöä, jotka sitten hevosen nähdessään alkoivat kovaan ääneen kiljua "Hevonen! Hevonen!" Pyysin äitiä äkkiä pysäyttämään tytöt, jotka tulivat meitä kohti värikkäät sateen varjot heiluen ja hurjasti kiljuen, koska Ringo oli valmiina pinkaisemaan pakoon. Eikä ihme! Tytöt sitten pysähtyivät ja sulkivat sateen varjot kun äiti heitä niin kehotti, silittivät nopeasti tyttöjäni, mutta olivat huomattavasti kiinnostuneempia hevosesta, jonka kanssa seisoin vähän matkan päässä. Äiti sitten kysäisi että saisivatko he silittää, annoin luvan. Onneksi Ringo oli fiksu ja seisoi nätisti, Ani tuli siihen sitten vähän hyörimään kerjäten rapsutuksia :P Hetken kuluttua jatkoimme matkaa ja loppu reissu sujuikin mukavasti.
Tallille kun pääsimme niin Ani yritti käpertyä lattialla lojuvaan märkään loimeen, oli varmaan kylmä, koska tytöt olivat ihan uitettuja. Äiti odotti vielä hetken kun hain Toniksin sisälle, Ani oli heti menossa tekemään tuttavuutta ja silloin kun ne toisiaan haistelivat, kirosin mielessäni että olin jättänyt puhelimen autoon. Se kuva olisi ollut ihana!
Mutta eipä mulla muuta, aika heppapainotteinen aihe, mut nooh loppukevennyksesi hihkaisen vielä että Huomenna mennään ultraan! En jaksa odottaa, saankohan edes nukutuksi :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti