Porin näyttelyt

Tänään olimme sitten tyttöjen kanssa Porin näyttelyissä. Äiti esitteli Anin ja ystäväni Reija esitteli Netan :)
Anilla meni ensikertalaiseksi tooodella hyvin, eikä voi moittia äidinkään menoa :D

Tytöt kilpailivat toisiaan vastaan AVO luokassa, siinä ei muita pinseri narttuja ollut tällä kertaa. Mitä vähän ihmettelimme, Harjavallassa silloin oli eniten narttuja samaisessa luokassa. Mutta ei sillä oikeastaan ollut väliä :)

Tuomarina oli Ruotsalainen Per Svarstad.

Ani sai tälläisen arvostelun (toivottavasti ei ole kovinkaan paljoa virheitä, ei noista käsialoista saa selvää!)

AVO EH/2

"Bra storlek. Elegant feminint huvud tillväcklig hals, bra rygg. Bra bröstdjup. Bra kropp. Eleganta ben, vet flata tassar. Bra unklar fram, skulle önske bättre. Knävinkel går bra fram, pendlar vak. Bra färg."

Ani  on silmät selällään :DD

Netan arvostelu (toivottavasti ei ole kovinkaan paljoa virheitä, ei noista käsialoista saa vieläkään selvää!)

 AVO ERI/1 VARA CACIB (Paras narttu: 4)

"Bra storlek. Mkt god typ. Feminint huvud. Mörke ögon. Bra hals o rygg. Mög över länden. Bra bnistjup. Bra kropp parallella mörelser men ugt kort steg bak. Bra päls o färg."

Ei helkkari, ihan päin *PIIP*  kirjoitettu tuo arvostelu, käsiala on NIIIN lennokasta, että en saa mitään selvää, tuosta välistä muuttuu yksi sana, koska en saa siitä mitään selvää!

Näyttelyiden jälkeen otimme suunnaksemme Yyterin koirarannan, se oli koirille palkkio hyvästä (ja erittäin kuumasta) päivästä. Pääsevät vähän vilvoittelemaan meriveteen ja tutkailemaan vähän lisää koiria :)

Netta siellä sitten UI, siiis UI UI, ei pulikoinut. Tämä on harvinaista!

["Opetimme" tytön eilen uimaan kun kävimme pulikoimassa, niin sen jälkeen se ei muuta tehnytkään kun UI!]

Joten tänään se lähti äidin perään uimaan :D Ani vinkui hihnan päässä, mutta suostui lopulta pulahtamaan veteen, kun äiti maanitteli vähän matkan päässä.

Hauskaa oli! Netta pääsi jopa kirmailemaan yhden sekarotuisen Lyylin kanssa, kyllä vauhtia ja vaarallisia tilanteita siinä piisasi. Semmoista vauhtia ne painoivat peräkanaa maalla ja vedessä. Sitten vaihdettiin välillä hippaa ja taas sama meno jatkui.

Ania ei vittsitty päästää ku se ärhänteli nuorelle Lyylille pariinkin kertaan kunnolla. Ani on sellainen omanlaatuinen tyttö, mutta silti aivan ihana!