Synttärikahvittelut

Tänään ollaan vietetty Teron synttäreitä, parit tuttavat ovat käyneet pikaisilla visiiteillä, sekä tietenkin kummankin porukat kävivät toivottamassa hyvät synttärit vanhenemisen johdosta. Äiti kävi jo aamu tuimaan Jamin kanssa, koska hän lähtisi taas ajamaan pietarsaarta kohti kun työviikko alkaa jälleen maanantaina - kuten myös itselläni!
Puolen päivän jälkeen tulivat isä, Marja ja Xena kyläilemään. Anilla aluksi kuonokoppa päässä, vältetään yhteenottoja, jossain vaiheessa otettiin pois kun koirat olivat haistelleet ja rentoutuivat. Hyvin sujui. Yhtäkään kahinaa ei tullut, vaikka Xena kävi moneen otteeseen Ania nuuhkuttumassa. Edistystä! Ennen olisi samantien oltu napit vastakkain, kun Xena edes julkesi vilkaista meidän mummukka Ania.

Xena

Xena ulkoili tyttöjemme kanssa aitauksessa, hienosti sujui. Nettakin yllytti lapsosensa leikkiin, mutta jäi nopeasti ulkopuolelle, kun Gille ja Xena leikkivät kahdestaan. Vanhukset pois piiristä, ilkeää! Tällä kertaa Xena ei lähtenyt karkuteille aitauksesta. Viimeksi änkesi itsensä ulos niin pienestä raosta, ettei tosikaan. Nooh kesällä uusitaan koko aitaus, verkko pois ja puuaita tilalle. Alkaa jo tämä vanha viritelmä hajoamaan, oli kylläkin nopea ratkaisu silloiseen tyttöjen karkailuun kun pihasta livistivät heti menemään kun silmä vältti. Nyt aitauksesta eivät pääse pois - paitsi pari kertaa ovat talon alta päässeet, enkä kyllä keksi millä keinolla. Mutta kaikki mahdolliset reiti suljettiin, niin karkailu päättyi siihen. 

Netta ja Gille

Täällä satakunnassa keli ollut tänään vähän vaihteleva. Aamulla ihan ok keli, sitten alkoi satamaan vettä, vähän ajan päästä räntää ja loppujen lopuksi lunta. Sitten hieman lisää vettä ja nyt on aurinkokin jo pilkottanut harmaiden pilvien raosta, kun vesisade siirtyi muille maille. Että semmosta keliä täällä päin. Nirso tytöt eivät mielellään ole ulkoilleet, tai jos olen ne saanut rahdattua ulos, kirmaavat kaikki koirankoppii sadetta pakoon. 

Xena ja Gille

Sisällä sisarukset pistivät ihan kunnolla leikiksi. Sohvalla myörittiin, sitten lattialla kettu-lelun kera vähän vedettiin ja sitten muuten vaan karattiin ympäriinsä. Oli kyllä kiva katsoa kuinka hyvin tyttelit tulevat juttuun, vaikka eivät näekkään päivittäin, kuin taas Jamia tulee nähtyä paljon useammin. Mutta Gille onkin todella sosiaalinen, vaikka lenkillä rähjääkin kaikille, mutta sitten se ei tee mittään kun jäädään juttelemaan.

Xenakaan ei vierasta meitä enää, mutta Teron porukoita se hieman väisteli, eikä yrittänyt pahemmin tuttavuutta tehdä. Muuten kyllä oikein sosiaalinen neiti ja oikea sylivauva! Isän sylissä se kuulemma kotona istuskelee ihan tyytyväisenä, eikä tee elettäkään että väistäisi. Eroahdistuskin saatu jo hyvin kuriin, enää ei kiinnitä huomiota kun isä tai Marja lähtevät töihin, jää makoilemaan aloilleen eikä huuda perään. Ollaan tyytyväisillä mielillä! Pahin asia saatu kuriin. Nyt sitten tarvitsee puuttua tuohon pöydältä ryöväämiseen ja hieman hihnassa kävelyyn. Mutta kaikki aikanaan!

Että semmosta tällä kertaa!
Vähän ollut ongelmia kirjoittamisen kanssa, kun ei oikein tiedä mistä raapustaisi, ehkä pitäisi joku mielipidekirjoitus tehdä....? Mitäs ollaan mieltä? Olisiko jotain aihetta mielessä?

Vuoden ensimmäinen pyörälenkki takana

Tänään kävin ensimmäistä kertaa pyörälenkillä Jamin kanssa - kiva keli, ei lunta, kuivaa, ainoana miinuksena tuo tuuli. Lämpimästi vaan päälle ja eikun matkaan! Jami oli mielissään kun pääsi juoksemaan, hyvin uskoi, pari kertaa oli kyllä kova tarve päästä merkkailemaan, hyvä ettei ojassa oltu sen vuoksi. Tarkkana sai olla, jos jäi liian taakse pysähtyi heti merkkailemaan. Joten kannustin Jamia hieman edemmäksi, suurinpiirtein etupyörän kohdille - helpompi ohjata siitä kun ei pääse livahtelemaan.  Tytöt saivat jäädä kotiin, ajattellaan vaikka; neljä koiraa + pyörä = erittäin huono yhdistelmä. Meillä tytöt liian remmirähjiä, joten kyllä olisi komeat auraukset nähty, kun tytöt repivät mut pyörän selästä alas. En tiedä miten kitkeä pois, yksinään kukaan ei rehoa millään tavalla, mutta heti kun on kaveri mukana, niin siitä alkaa sellainen konsertti eikä todellakaan uskota mitään. Eilen sai hävetä silmät päästä kun koiria tuli vastaan, kaikki aloittavat sen tapan kaikki -asenne haukkumisen ja Gille vielä rähisi bussipysäkille olleelle ihmiselle. Jäi rähinä vissiin liiaksi päälle...?

Täytyy aloittaa uusiksi tämä hihna käyttäytymis harjoitus, kerrostalossa asuessamme sain sen hyvin kuriin, hyvin pitkälle ovat tytöt uskoneet, mutta nyt taas alkaa olemaan ihan järkkyä tämä meno, että siihen on nyt puututtava hieman rajummin. Voi johtua siitäkin paljon, ettei täällä näy kuitenkaan ihan hirveästi koiria kun ollaan lenkillä, mutta auttakaa armias kun ajellaan autolla niin kyllä sitten näkyy koiria enemmän kuin tarpeeksi. Ollaan varmaankin sitten aina väärään aikaan lenkillä. Vaikka varsinaisesti ei meillä ole mitään aikaa, silloin mennään kun keritään. Yksitellen tarvii aloittaa, vaikka nätisti silloin mennään, mutta sieltä alkeista se on aloitettava jos meinataan että remmissä kuljetaan nätisti ilman turhia pörinöitä. Pitkä prosessi kun kolme koiraa tarvii uudelleen kouluttaa. Mutta loppujen lopuksi se on palkitsevaa, kun huomaa että tytöt kulkevat nästisti - sitä haaveillessa!

Tero osti mulle (meille) tämmösen kyltin kotiin, tai on siitäkin jo hieman aikaa, mutta kuvan sain otettua eilen. Tällä hetkellä tämä riippuu eteisen seinässä, niin että kun meille tulee ovesta sisälle niin sitä vastapäätä tämä kyltti komeilee. Ja pitää niin paikkaansa! Tussilla tarvitsee varmaan tuohon alas tuhrustaa että kissa asuu täällä myös. No ehkä ei tällä kertaa.

Eilen tuli taas kuvailtua koiria, mutta tuosta kameran omasta salamasta ei ole mittään hyötyä, tuntuu vaan pilaavan kuvat. Joten olenpas katsellut netistä josko olis kelpo salamia myynnissä ja yksi ihan potentiaalinen mun kuvauksiin löytyikin, canoniin Di700. Täytyy pistää tilaukseen, jotta sisälläkin viitsisi kuvata. Kuvat tuntuu vaan menevän pilalle ja joutuu ihan liikaa näpertämään asetusten kanssa - kuten aina järkkärin kanssa. Mutta oma pinna ei kestä. Meillä kuitenkin aika "kehno" valaistus jo muutenkin kotona. Kyllä uusi pikku putkikin kelpaisi, mutta katsellaan myöhemmin - vai pitäisikö puhua miehelle josko synttärilahjaksi saisin...? 

Vierestä löytyykin ainoa kuva minkä kehtasin julkaista, vähän on jouduttu muokkaamaan jotta mustat koirat näkyisivät edes himpun verran. Etusalla komeilee tuo meidän linssulude Gille, Jami oikealla ja Netan pää vilkkuu sitten vasemmalla Gillen takaa. Ania ei kas kummaa kuvassa ole, kun ei vaivaudu raahaamaan ahteriaan yläkertaan, joten jääköön sitten pois. Turha sitä on huudellakkaan, kun ikuisuus menee että pääsee paikan päälle.
Tosiaan kuva otettu yläkerrasta rappusten ylä tasanteelta, kuten näkyy. Tarkoitus oli alunperin että koirat olisivat vierekkäin, mutta eihän Gille nyt halua olla yhteiskuvassa ilman ettei ole keskipisteenä, joten näin tällä kertaa. Olisi muuten oikein passeli kuva, mutta tuo Netan pää pilaa, neiti saisi olla joko ihan Jamin vieressä tai kokonaan pois. Jos olisi Gillen vieressä, Jamin pää pilaisi. Kuvien asettelu ei ole helppoa meidän koirien kanssa - mutta harjoitellaan ahkerasti, myös makupalojen kanssa.

Kui tuo kuva näyttää että olisi yli kirkas? En ainakaan sellaiseksi sitä laittanut, vai valehteleeko blogi mulle? Esikatselussa näyttää aivan samalta, loppu tuloksen näkee sitten kun tämä on julkaistu.

Tässä vielä kuvaa, miten koirien ruokakipot ovat. Entinen asettelu ilman Gilleä meni niin, että Netta vasemmalla ja Ani oikealla. Nykyinen asettelu on muuttunut sen verran että Ani keskellä - tuossa kipolla missä Gille nyt tekee loppusilaustaan - ja Gille puolestaan on oikealla. Aluksi kokeiltiin niin että Gille keskellä, mutta kun oli jo tottunut syömään oikealla kun pentuna opetettiin, niin Ani raukka ei uskaltanut reuna kipolle kun Gille murisi heti. Tällä järjestelyllä kaikki menevät heti omille kipoilleen murisematta.

Hoitokoira Jami

Plus kaikkea muuta sepittelyä, kuten aina!

Talvilomalla ollaan, vaikkei kovinkaan talvista ole, mutta ei se haittaa. Ihan yhtä mukavasti se loma menee näinkin, aavistuksen kuivempaa saisi olla, sekä voisihan tuo aurinkokin hieman pilkistellä tuolta harmauden keskeltä, niin sitten se olisi oikein kiva juttu! Mutta liian vaativaksi ei kannata ruveta, kuitenkin luontoäiti rupeaa ihan kiusakseni sysätä taivaan täydeltä vettä alas.

Tosiaan nyt kun lomalla ollaan, niin Jamihan sitten majailee meillä - äiti on reissu hommissa, yövuoro viikko, joten Jami ei tällä kertaa päässyt mukaan, joten lupasin ottaa sen meille hoitoon. Tarkkana täytyy olla, meinaan Netalla ja Anilla on juoksut meneillään - joten Jamihan miehenä haluaisi vähän päästä pukille. Ei hyvä juttu! Onneksi kuitenkin Jami uskoo helposti, joten jatkuvasti ei tarvi olla komentamassa, vanhemmat tytöt yleensä pysyttelevät omissa oloissaan pedillään, kun Gille puolestaan leikkii Jamin kanssa, joten ei hirveästi vahtimistakaan ole. Toki jos kotoa poistun, tulee Jami aina mukaan, ainoastaan silloin vien sen äitille kun menen tallille, mutta nappasen sen takaisin mukaan kun palaan kotiin.

Nämä pari päivää ovat sujuneet ihan mallikkaasti - pitäisikö koputtaa varmuuden vuoksi puuta? Liian luottavainen ei kannata olla, kuitenkin käy joku kämmi, mutta tarkkana ollaan!
Onneksi Jami kuitenkin seurailee enemmän Gilleä, kuin Nettaa tai Ania - onhan Gille leikkisämpi. Toki kyllä Nettakin välillä osallistuu lastensa touhuihin, mutta jossain vaiheessa se kääntyy siihen hännän sivulle heittelyyn ja perseen tyrkyttämiseen. Ihania nämä juoksuiset nartut!

Eilen tehtiin tyttöjen ruokavalioon pienen pieni muutos, Gille tosiaan siirtynyt nyt kokonaan aikuisen ruokaan, ensi kuussa kuitenkin neiti täyttää sen vuoden, ehkä toisaalta "aikaisin", mutta näin myös kahden muunkin kanssa olen toiminut.
Vaihdettiin Jahti&Vahdin Energia tuohon J&V:n kana riisiin. Gillellä tuntuu olevan liiaksikin tuota energiaa, joten tällä muutoksella toivotaan pientä rauhoittumista - en nyt puhu että koirasta tulisi pystyyn kuollut makoilija - kuten Ani - mutta niin ettei sitä energiaa olisi liiaksi. Nyt se ei millään tohdi keksittyä ja lenkitkään eivät tuohon duracel pupuun juurikaan tehoa. Joten ruoka meni vaihtoon, katsotaan ja toivotaan muutoksia.
Koiran ruokiin liittyviä spekulaatioita oon lukenut jonkun verran, kaikilla on omia mielipiteitä, kuten myös itselläni. Joitakin ruokia haukutaan ihan maan syvimpään rakoon, kun taas joitakin ylistetään enemmän kuin tarpeeksi. Otetaan nyt vaikka esimerkkinä tämä Jahti&Vahti sitä moni haukkuu ihan paskaksi ruuaksi. Koira paskoo enemmän kuin tarpeeksi. Toinen ei lihoa siitä. Kolmas nirsoilee siitä. Neljäs oksentelee siitä heti. Viidennellä täyttyy anaaliraihaset. Ja kuudennelle se ei nyt vaan sovi ylipäätään.
Mutta meidän koirille se sopii ja olen todennut sen meille sopivaksi ruuaksi. Olenhan kertonut mitä kaikkea olen kokeillut päivityksessä "Mitä tytöt syövät?". Toki olisinhan voinut kokeilla lukuisia eläintarvikeliikkeistä löytyviä ruokia, mutta viimeinkin Jahti&Vahti sopi meidän tytöille, joten miksi vaihtaa? Boosteria kokeilin kerran, mutta ei, Ani menetti painoaan ja Netta paskoi senkin edestä. Joten vaihdettiin takaisin siihen mihin alunperinkin päädyttiin eli J&V.
Se nyt vain on niin että kaikille koirille ei millään voi sopia sama ruoka - joten se on ihan turhaa haukkua toisia sen perusteella mitä ne syöttävät. Mielestäni jokaisen oma asia, toki viisaampana voit neuvoa ja sanoa mielipiteesi, mutta ihan turhaa lytätä toista sen perusteella. Kiitos ja kumarrus!

Paratiisi luontopolkku

Käytiin Teron kanssa pitkästä aikaa kiertämässä paratiisi luontopolun lenkki - tosin vain puolet siitä. Ei sinne ihan metsän siimekseen viitsinyt lähteä enää viiden jälkeen rämpimään, kun ei siellä valojakaan ole, olis varmaankin tullut pupu pöksyyn! Käytiin se hieman lyhyempi, mutta kuitenkin ihan toimiva lenkki - paljon ylämäkeä. Tytötkin olivat lenkistä mielissään, eipä sitä samaa talsimista tien reunustoja haistellen, nyt oli uudet hajut nuuhkittavana, joten hieman sai tyttöjä toppuutella ettei mennyt lenkki ihan kiskomiseksi.

Netta käyttäytyi erittäin mallikkaasti, sillä kun tuppaa vetovaihde jäämään päälle kun metsän puolelle astutaan - yleisillä teillä kulkee kyllä nätisti, toisinaan saattaa alkulenkistä olla vauhtia, mutta tasoittuu kyllä. Luontopolulla kuitenkin mentiin rauhallisesti, nokka maassa, eikä mittään kiskomista. Mikä helpotus! 

Gille oli mulla toisena koirana - hieman vielä hiomista hihnassa kulkemisessa, mutta pääasiassa mennään hienosti. Ollaanhan sitä ihan mukulasta asti treenailtu, joten pitäisi olla jo hyvässä muistissa! Gillellä tuolla metsän puolella alkoi vainu vaihde, joten pikkasen sai hillitä sitä menoa, vaikka sai kuitenkin mennä edellä nuuhkien. Välillä tuli niitä vaiheita että Gille ajatteli; "Että menenpäs tuonne päin, ihan sama minne muut menevät" ja sitten se lähtikin jo kiskomaan toiseen suuntaan. Uskoi kuitenkin kerrasta, joten miksikään vääntämiseksi ei mennyt.

Ani kulkikin sitten Teron kanssa, oli kyllä sellaista menoa - huomatkaa Anilta! Se ei ikinä, IKINÄ kisko hihnassa, mutta nyt se painoi kuin tuulispää menemään. Tero joutui ihan kunnolla komentamaan, mutta jästipää ei ottanut komentoja kuuleviin korviinsa. Mahtaakohan kiima aika vaikuttaa asiaan, meinaan Anilla nyt juoksut... Ennen ei kyllä ole kiskonut lenkillä, oli tilanne mikä tahansa - tai no toisten koirien kohdalla alkaa hihnassa tuntumaan pientä painetta, mutta koskaan, koskaan Ani ei kisko. Helppo koira kuljettaa ja kuka vain voi sitä taluttaa, pikkuinen mussu kun on.

Tuli sitten lenkillä napattua hieman kuvia näytille tänne blogiin, ei mittään kovin kummoisia kännykällä otettuja, mutta ehkä niistä nyt jottain selvää kuitenkin saa. 

Todella kiva lenkki ja siellä jaksaa talsia tunti kaupalla! Koko lenkkiin kannattaakin varata noin nelisen tuntia, sen verran hienoja maisemia, varsinkin kesäisin, joten niitä tulee ihasteltua! Ja nyt puhutaan siit koko lenkistä, ei tästä lyhyestä, mikä me käytiin kiertämässä.

Koiratkin tykkäävät - vaikka niitä ei siellä vapaaksi voikkaan päästää. On sen verran yleinen ja paikoittain "vaarallisia" kohtia, joten vältetään ne ja kuljetaan hihnassa.

Reittiä on jouduttua vuosien varrella paljon muuttamaan, kuten lisäämällä noita kulkemista helpottavia "puusiltoja". Maasto välillä niin pehmeää, ettei siellä pysty kävelemään - ja on muutenkin todella suosittu maastopyöräily reitti - joten ei siellä mudassa pääse eteenpäin ilman helpotuksia. Viime vuonna reitin loppupäätä on muuteltu aika paljon, kiertää nyt hieman erikohdasta, mutta sekin vain tuhoisan myrskyn vuoksi - joka kaatoi paljon puita. Kyseisestä paikasta kun ei näitä puita kerätä pois, muistaakseni oli rauhoitettu alue (?) ja kuitenkin paikka pyritään pitämään mahdollisimman luonnon mukaisena - toki helpotetaan tätä reitin kiertäjiä tekemällä näitä siltoja ja näin edes päin.

Kunnon kesäkelejä odotellessa, sitten lähdetäänkin kiertämään koko lenkkiä! Nooh ehkä jo kunnon kevät kelitkin kelpaavat meille!

 Taiteellista porukkaa!

Sunnuntaipäivän vierailut

Sunnuntai aamupäivä onkin mennyt mukavasti sukulaisilla vieraillen, ensin käytiin äitin, Gillen ja Jamin kanssa isoveljen luona vierailulla, siitä sitten matkattiin isän luokse - jossa koirat pääsivät vähän Xenan kanssa leikkimään.

Automatka sujui aika levottomissa tunnelmissa isoveljen luokse, Jami piippaili taukoamatta - taitaa mieshormonit jyllätä ku Anilla on juoksut alkaneet. Gille matkusti rauhallisesti istuen, tai mitä siinä nyt pystyi kun Jami ravasi yli ja ali.

Siinä vaiheessa kun lähdettiin isälle päin, jaksoi Jami puolet matkasta olla hissun kissun, mutta sitten se alkoi taas. Eikä se todellakaan ole mitään herkkua, kun koira seisoo keskikonsolin luona ja piippaa korvan juuressa. Jos sitä komensi, se kiersi takapenkkiä pari kolme kertaa päästä päähän ja palasi uudestaan piippailemaan. Sitten kun se oma aloitteisesti poistui paikalta, se meni kiusaamaan Gilleä, joka olisi aivan mieluusti istuskellut ja tuijottanut ikkunoista ulos - siinä on kyllä niin Animainen matkustaja. Onneksi!

Isän luokse kun päästiin, mentiin ensiksi käymään pienellä lenkillä, niin koirat saisivat purkaa enempiä energioita pois. Käveltiin pellon poikki, jossa sitten päästimme kaikki kolme irralleen. Gille kuunteli ihan hyvin, pientä vastustusta ensimmäisen käskyn kuuntelemiseen, mutta toisen kerran kun käskin, niin palasi takaisin. Pientä murrosikää tulossa? Muuten ei valittamista - sitä kuitenkin treenaillaan harva se päivä, joten hyvin pitäisi olla iskostunut tuonne päähän. 

Jamilla vähän enemmän hangottelua, pistetään hormoneiden piikkiin, koska tämä herra on aina kuunnellut hyvin ja tottelee helposti. Nyt sai moneen kertaan äiti ärähtää, ennen kuin uskoi että oikeasti pitäisi tulla kun käsketään. 

Xena ei pitkälle mennyt - ehkä kerran pari - mutta palasi aina oma aloitteisesti luokse. Hieno tyttö! Osaisipa omatkin koirat seurata noin hienosti, tai edes tulla itse luokse. Gillellä ei muuten valittamista, mutta sillä aika kova vietti, joten hajut kiinnostavat enemmän kuin emännän käskemiset. Ikävä kyllä.

Lenkin jälkeen mentiin vielä hetkeksi sisälle sumpittelemaan, Jami jäi autoon, mutta Xena ja Gille tulivat sisälle pesuhuoneen kautta - oli pakko pestä koirien jalat ja mahan aluset, niin kuraisia olivat! Ärsyttävät kelit, ensin lunta ja sitten vähän vettä ja kaikki paikat ui kuravellissä!

Tytöt sitten pistivät keskenään hulinaksi - kauhea juokseminen, sohville hyppely, selkänojien yli kiipeäminen, matoilla pyöriminen ja sängyn muljaaminen. Ihania koiria - onneksi pestyjä! Pikku hiljaa virrat alkoivat loppumaan, joten kävivät yhdessä makuulle luita popsien. Toinen söi ja toinen seurasi vierestä, sitten vaihto ja saman toisin päin. Osaavat ainakin jakaa herkut keskenään, heh.

Sitten alkoi olemaan lähdön aika, joten nappasin tytöistä kännykällä yhteiskuvan - tai kuvia, mutta vain yksi oli esityskelpoinen (jos niinkään sekään), muut olivat sellaisia että joko Gille tai Xena heilauttivat päätään, jolloin näyttivät joltain alieneilta.

  Kuvassa Xena vasemmalla ja Gille the teippikorva oikealla.