Vuotta 2013 enää jäljellä muutama hassu päivä....

... jonka jälkeen taidetaan aloitella uusilla kujeilla. Vuosi 2013 on sisältänyt paljon iloa, mutta on se tuonut mukanaan myös surua. Itselleni vuoden kohokohta oli Netan pentue, siitä kuitenkin oltiin kauan haaveiltu ja puhuttu paljon Netan kasvattajan Saaran kanssa. Ja viimeinkin tämän vuoden keväällä yli suloiset pallerot syntyivät tähän maailmaan, täsmälleen samana päivänä kuin isoveljeni täyttää vuosia. Kohtalon päivä?

Mutta samainen onnen hetki toi mukanaan myös surua kun pentueesta kolme pentue menehtyi. Tai oikeastaan kaksi, yksi syntyi kuitenkin jo kuolleena. Tästä ei kuitenkaan lannistuttu vaikka koville se hetki otti, itku puhelut tuli soitettua Saaralle, joka neuvoi parhaansa mukaan ja kehotti jatkamaan eteenpäin - tätä se kasvatus voi olla. Ja harmillisesti jouduin itse kokemaan sen karvaan puolen, kun pentuja menehtyy oudoin syin.

 

Onneksi kuitenkin viisi terhakkaa pentua jäivät tähän maailmaan tuomaan iloa perheilleen, meidän lähipiirissä kun nyt pyörii nämä kolme sisarusta niin iloa on sylin täydeltä kun vietetään aikaa yhdessä. Myös maailmalle matkanneet Uuno ja Gitta tuovat myös onnea itselleni, koska tiedän niiden olevan hyvissä käsissä. Ovathan ne itselleni rakkaita, vaikka niiden kanssa tulikin vietettyä vain 7 viikkoa yhdessä. Eihän se nyt mikään päätä huimaava aika ole, mutta kyllä siinäkin ajassa kerkeää kiintymään näihin lapsosiin. Hauskaa oli niiden kanssa touhuta - niitä aikoja muistelen lämmöllä koko elämäni!

 

Netan emäntaidoista olen erittäin tyytyväinen, samalla kuitenkin myös yllättynyt. Se on kyllä sosiaalinen ja erittäin ihmisläheinen koira, joka rakastaa paijailua ja hellittelyä, mutta toisista koirista se ei niinkään välitä - vaikka sosiaalinen onkin. Kyllä se taidan olla minä, ketä sen listan kärjessä on - tähän ei lasketa sitten metsä reissuja, jossa pupujen ja muiden elukoiden hajut vievät voiton.
Se hoiti jälkeläisensä tarmolla ja perusteellisesti, toki ihan aluksi kun ensimmäinen tähän maailmaan putkahti meni Neppari vähän hämilleen, mutta sen jälkeen ei ollut mitään ongelmia. Todella tarkkaavainen se oli vauvoistaan, vierailla ei mitään asiaa pentulaatikon lähelle. Tutut olivat tervetulleita, mutta kun joku vauvaan koski Netta aloitti kyttäämisen. Tiedätte varmaan tunteen kun joku tuijottaa erittäin painokkaasti, sellaista oli Nepparin tuijotus. Kun jälkikasvu oli taas turvallisesti sen läheisyydessä, se kävi heti kaikki viisi pienokaista läpi ja huomasi heti jos joku puuttui.

En olisi koskaan uskonut, että itkisin niin paljon kun ensimmäinen pentu haetaan uuteen kotiin. Saara tuli hakemaan Gitan ensimmäisenä, mukana oli tosiaan vielä Netan emä Carkki, jotta pikkuisella olisi pitkällä matkalla jotain seuraa. Netta touhusi Gittan kanssa sinä aamuna aika terhakkaasti, mahtoiko se kenties aistia mitä tulisi tapahtumaan?

Netan emä Carkki on kyllä niin upea koira, että ei toista ole. Netta on varmasti perinyt siltä upeat emänlahjat ja varmasti koko upean luonteen! Oli ilo nähdä kolme sukupolvea samana hetkenä, Gitta pääsee upean koiran hoiviin, joka opettaa sille tämän elämän salat yhdessä Saaran ja Kiiran kanssa.

Mitäs vielä vuodesta 2013 mainitsisi?

Ehkä joulusta voisi mainita pari asiaa, eihän se kovin kummoinen ollut - lumikin hävisi kokonaan lähes saman tien kun viime postauksessa siitä niin hehkuttelin. Kuinka tyhmää! Täällä satakunnassa kelit olleet todella syksyisiä, pelkkää vettä ja tuulta. Paikat lilluu vedessä - oikein hyvää joulua vaan! Ei edes tuntunut joululta, vaikka sellaista vietettiinkin perheen kesken, sekä serkut olivat täällä meillä - mutta silti! Kyllä se lumikin vaikuttaa paljon hetkiin, varsinkin jouluun! Serkkujen äiti toi mukanaan oman koiransa Melli mopsin, sitä varten jouduin hakemaan Anille kuonokopan, koska se on nykyään niin agressiivinenen muita koiria kohtaan - vaikka se on ollut aina se sosiaalisin ja kiltein - no eipä ole enää! Tiedä mikä siihenkin on iskenyt. Todella rasittavaa kun se ei mukamas voi tulla kenenkään kanssa toimeen, kun oman perheen koirien - Jamia unohtamatta.
Aluksi Ani oli käymässä Mellin päälle, mutta kyllä sitä taisi potuttaa kun huomasi ettei saanutkaan toisen niskasta kiinni kun koppa esti kaiken. Loppua kohden se antoi Mellin olla ja tallustella meidän asunnossa joten koppakin otettiin pois - eikä mittää! Ne istui ja ohitteli toisiaan ilman mitään jännittyneisyyttä, sai kyllä huokaista syvään.
Hauska joulu oli silti vaikka ei koko tapahtuma joululta tuntunutkaan - pelattiin ja pidettiin hauskaa!

Perjantaina mentiin sitten mökille moikkaamaan iskää, Xenaa ja Marjaa, koko meidän poppoon voimin, äiti ja Jamikin lähtivät reissulle mukaan. Ani sai tervehtiä Xenaa kuonokopassa jälleen. Näin varmistetaan ettei kenellekään käy mitään, Xena kuitenkin hieman arka toisten koirien lähellä, johtuu varmaan paljon meidän poppoon vilkkaasta liikkumisesta, mutta mökkeily sujui oikein kivasti! Koirat pistivät oikein hulinaksi ja karasivat niin paljon, että yö meni rauhallisesti. Äiti tosin ei ollut yötä, vaan lähti kotiin Jamin ja Anin kanssa, joten meille jäi mökille vain kolme koiraa - Netta, Gille ja Xena. Aamulla alkoi taas sellainen vilske, että huh huh....

Ei tässä varmaan muuta, jos vaikka odotellaan innolla vuoden vaihdetta ja toivotaan että vuosi 2014 on paljon parempi kuin tämä vuosi - monellakin eri taholla ;)