Paljon kerrottavaa

Netta

On kyllä paljon kerrottavaa! Harmittaa oikein kun blogi on törttöillyt enkä ole päässyt meidän kuulumisia päivittelemään. Kone vaan herjasi tuossa taannoin ettei sivua pysty näyttämään ku sisälle kirjauduin, muuten kyllä näytti blogini, mutta heti kun kirjauduin niin herjasi välittömästi. Teron padillä olen täällä välillä käynyt kun se päästää sisälle, mutta en ole sillä vaivautunut kirjoittamaan kun kuvien kera teksti on mielestäni mielekkäämpää kuin ilman niitä. Toki tämäkin mielipide kysymys.

Jos vaikka mentäisiin ihan ensimmäiseksi meidän kuulumisiin. Tytöt voivat mainiosti - mitään kovin erikoista ei ole tapahtunut, lähes terveinä ovat pysyneet ja elämän iloisia kaikki! Ani ja Netta ottivat tuossa kuukausi takaperin ihan kunnolla yhteen, Netta jouduttiin viemään lääkäriin kun ei astunut toisella etusella kunnolla. Korva ihan rei'illä ja veressä, hieman lämpökin siinä nousi. Ani selvisi suhteellisen vammoitta, pientä linkkaamista mutta se meni ohi itsestään, toisin kun Netalla jonka jalka ihan turposi tuosta alanivelen kohdalta (en osaa nyt mittään lääkäri termejä) eikä antanut siihen koskea, heti alkoi kauhea vikinä. Neiti sai kipu-ja antibiootti kuurin kahden viikon ajaksi - oikein mallikkaasti otti joka päivä lääkkeet kahteen kertaan. Yleensä saa hieman tahia, on välillä niin jästi - matolääkettäkin sylkee ulos!

Gille

 

Gille on kasvanut oikein nätiksi neidiksi - sekä kyseessä on erittäin fiksu yksilö! Oppii nopeasti asiat, pari hassua toistoa niin yleensä tekee sitten ihan itsekseen kun pyytää - mutta valitettavasti neiti on myös erittäin jääräpäinen, joten jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Sen kanssa saa välillä vetää erittäin syvään henkeä ja kokeilla sitten uudestaan, josko asia menisi niin kuin minä haluan.
Sisäsiisteys opitkin menneet suhteellisen mallikkaasti perille, aamuvuoron pärjää hienosti ilman lirautuksia, mutta iltavuorojen aikana saattaa yhdet pissit olla lehdillä. Tiedä sitten vaikuttaako tähän se että Tero oli pari viikkoa kotona, joten Gille tottui siihen että iltaisin joku on aina kotona ja päästämässä sitä ulos jos hätä yllättää. Toivottavasti tämä vaihe menee pikaisesti ohi!
Yö pissi hetket - tai oikeastaan pissi pyynnöt ovat loppuneet kokonaan - mikä on suuri helpotus! Oli erittäin ärsyttävää kun pyyteli ulos, vaikka hätää ei aina ollutkaan, kunhan nyt kävi vain tsekkaamassa onko kisulla ruokaa ulkona. Mutta jos et vienyt ulos, se saattoi vinkua vaikka tunnin putkeen erittäin kovalla äänellä. Se jos mikä oli rasittavaa.

Jamin elämä äidin tykönä sujuu oikein hienosti, herra on jo täysin sisäsiisti! Hienosti jaksaa sen kahdeksan tunnin työpäivän ilman vahinkoja. On se vaan komea uros - enkä tarkoita tätä nyt vain siksi että kyseessä on kasvattini, vaan ihan rehellisesti se on komea yksilö - tulee kyllä ihan isäänsä Ticoon jo massiivisen rakenteen puolesta. Moni on Jamia kehunut ja erittäin moni luulee sitä dobermannin pennuksi! Vaikka äiti kuinka sanoo ettei se ole, niin heti seuraavalla kerralla samat ihmiset sanovat "Tuolta se dobberin pentu tulee!". Nooh eiköhän ne parin vuoden päästä viimeistään usko ettei se ole dobberi. Mutta toki ihmiste ketkä eivät hirveästi koiristi mittään tiedä voivat helposti luullaa mustaa pinseriä dobberiksi - koska kokoa on vaikea arvioida esimerkiksi kuvien perusteella. Mutta jos nämä kaksi olisivat vierekkäin niin ehkä sitten jopa EI-koiraihminen huomaa eron.

Gille ja Jami

Sitten toisenlaisiin uutisiin; yksi kasvateistani - Xena - palasi takaisin tänne kotikulmille - harmillisesti omistajan muutosten myötä. Olin erittäin iloinen kun ensin ilmoitettiin mulle, että tytön myynti on harkinnassa. Kerroin heti haluavani myydä tytön itse, jotta tiedän minne se päätyy ja kenelle. Se sopi oikein hyvin Xenan omistajalle. Samaisella viikolla, lauantaina, lähdettiin hakemaan Xenaa meille vantaalta. Äiti lähti matkaseuraksi Jamin kanssa, jotta tytöllä olisi jotain seuraa. Kuitenkin neiti lähtisi vieraiden ihmisten matkaan.

Matka sujui hienosti, neiti oli todella rauhallinen, vaikutti varmaan myös se että tuttuja ei ollut mukana ja ehkäpä se aisti elämässään muutosten tuulten puhaltavan. Xenan oli tarkoitus tulla ensin meille asustamaan, mutta sitten saatiin matkalla tai äiti sai puhuttua Xenan isälle asustamaan loppuelämäkseen. Kuinka hienoa! Ja olin tähän asiaan erittäin tyytyväinen, tiesin neidin pääsevän hyviin kotiin, jossa sitä rakastettaisiin ihan yhtä paljon kuin sen vanha omistaja rakasti sitä ennen tätä muutosta. Joten suoraan vantaalta ajettiin poriin isän luokse, ihan turhaan sitä neitiä ensin asuttamaan meillä ja sitten viedä isälle, liikaa muutoksia, joten näin säästyttiin kaikelta!

Isän luona asiat ovat sujuneet oikein hienosti, ensimmäin yö oli rauhallinen vaikka ennusteltiin vähän levottomuutta - mutta parempi niin että asiat sujuivat rauhallisesti ja sen suurempia häsläyksiä. Pienet pissat oli yöllä päästänyt, mutta sen jälkeen ei mitään. Tyytyväisiä ollaan kaikki - säästyin itse uudelta myynti prosessilta ja voin olla rauhallisin mielin kun tiedän Xenan olevan hyvissä käsissä.

 

Xena

Luntaki ollaan saatu maahan, vihdoin ja viimein - kyllä sitä pelaamista ollaankin jo kestetty ihan tarpeeksi. Ensin lunta, sitten vettä ja sen päälle pakkasta - oikein hienoa! Tiet aina peili jäässä! Mutta viimeinkin lunta, kevyt pieni pakkanen - ihanaa! Enhän mä talvesta erityisemmin välitä, mutta kyllä se tuossa menee kunhan pakkasta ei tule liikaa saatikka lunta.

Joulua kohti mennään hirveellä kyydillä - joten nappasin tänään aamulla tytöistä tonttukuvat, koirat eivät varmaan olleet asiasta yhtä innostuneita kuin minä, mutta sainpas kelpo otokset otettua.

Vasemmalla Ani tonttulakin alla piilosilla, keskellä Gille poseeraa ja oikeassa reunassa Netta erittäin tympääntyneenä touhuihini :)

 



Tänään oltiin vielä päivällä koirien kanssa montuilla, menossa mukana oli äiti Jamin kanssa, iskä ja Marja Xena-tyttelin kanssa ja me Gillen ja Netan kanssa. Hapannaama Ani sai jäädä kotiin, koska sitä ei voi pitää irti kun yrittää heti käydä Xenan päälle - tässä ruvetaan pikku hiljaa tutustuttamaan noita kahta toisiinsa, koska kuitenkin ollaan paljon tekemisissä keskenämme, eikä Ania viitsisi aina jättää pois tapaamisista. Kyllä menoa ja vilskettä oli jälleen kun neljä pinsua karaa suuntaan jos toiseen, Xenakin uskaltautui tällä kertaan vähän leikkiä sisarustensa kanssa! Perjantaina kun tavattiin ensimmäistä kertaa - Ani silloin mukana hihnassa - niin Xena jäi vähän sivummalle, vaikka mieli olisi tehnyt mennä vähän karaamaan joukon jatkoksi!

 

Gille ja Xena

Xena, Jami ja takan Gilleri

Xena, Gille ja Jami

Jami ja Gille

Gille ja Jami

Pikkunen Gille hippo lelunsa kanssa