Pinseriliiga: Kunhan raapustelin - pennuista ja muista

Eilinen päivä oli aivan upea, aurinko paistoi ja lämmitti todella mukavasti. Tuli siivottua piha koirien jätöksistä, joten kyllä kelpaa taas pihalla tallustella. Netta pääsi lyhyelle lenkille äitin ja Anin kanssa, he kerran olivat meillä eilen koko päivän. Sinä aikana itse punnitsin kasvavat pennut ja vaihdoin laatikkoon puhtaat aluset. Kyllä niitä palleroita voisi koko päivän tuijottaa, ovat ne kyllä niin suloisia!

Netta viihtyi sisällä hyvin, eikä edes vinkunut vaikka me muut olimme ulkona. Toki kävimme sisällä välillä tarkistamassa tilannetta, mutta Netta hoitaa hommansa hienosti. Aluksi siinä tuli autettua vähän liikaakin, mutta luettuani Saaran lainaamaa Parempaan pentutulokseen-kirjaa, jossa sanottiin ettei emoa saa auttaa koko aikaa. Se oppii nopeasti siihen, että kun pennuilla on hätä kyllä kasvattaja tulee homman hoitamaan. Joten Nettaa ja pentuja ajatellen, alettiin jättämään "huomioimatta" niitä ääniä mitä laatikosta aina välillä kuuluu. Netta hoksasi tilanteen nopeasti, se alkoi itse hoitamaan ja siirtelemään pentuja, jos ne huusivat. Se osaa nykyään mennä laatikkoon vahtimattakin, onneksi! Se käy makuulle toiseen päähän ja odottelee, että pennut tulevat hänen luokseen. Ei voi muuta sanoa kuin, että on mulla fiksu koira!

Pennutkin täyttivät tänään 11 päivää, joten eiköhän pikku hiljaa ala silmät aukeamaan. Korvienkin pitäisi aueta kun pennut ovat 13-17 päivän ikäisiä, joten ei siihenkään enää kauaa mene. Ei voi muuta sanoa kuin, että kylläpä aika kuluu nopeasti. Miettikää, noin viikko sitten ne putkahtivat maailmaan ja kohta ne jo vipeltävät terrorisoiden koko kämppää. Ja ne neulan terävät hampaat, nyt jo tuntuu niiden pistävä haukkaisu. Täytyy varmaan kulkea kumpparit jalassa, niin eivätpä saa tarrattua puntteihin kiinni. Hah oon nero!

Mutta kyllä tein hyvään aikaan pentueen, tai sanotaanko että useimmat kenneltkin tekevät pentueet näin keväällä - kesällä. Parasta aikaa ostajien, sekä pentujen sisäsiisteyden kannalta. Helppo opettaa, kun pystyy olemaan ulkona hieman enemmän kuin talvella. Tai eihän sekään nyt
ole pääasia, mutta kyllä ihmiset silti koiria jopa tilastollisesti ostavat enemmän keväällä - kesällä, kuin esimerkiksi talvella. Kyllä itsekkin mieluusti ostaisin kevät pennun, kuin talvipennun. Huono ajattelutapa? Mutta kyllä Ani aikanaan oli helppo opettaa sisäsiistiksi kun kesällä sen kanssa pystyi olemaan ulkona enemmän, eikä se heti jäätynyt pystyyn talven pakkasten vuoksi.
Pinseri on lyhyt karvainen rotu, jonka voisi sanoa olevan vilukissa, kyllä se nyt ulkoilee, mutta talvimantteli on hyvä olla kovilla pakkasilla päällä. Eipähän heti kylmety. Meillä on tytöille talvimanttelit, kuten moni on kuvista huomannutkin, puen ne jos on oikein tarvis, mutta pyrin myös ulkoiluttamaan koiria ilman, ei sovi opettaa niin kylmän araksi, ettei joskus lenkin verran pärjäisi ilman. Jos vertaa tyttöjä keskenään, niin Ani on okea vilukissa, isolla V:llä. Se on heti menossa sisälle (jos siis mahdollista), sipsuttelee ja nostelee jalkojaan, tärisee ja haluaa syliin. Anin kanssa on sen koko iän ulkoiltu paljon ja erilaisilla keleillä, niistä sen kummennin välittämättä, mutta siltikään se ei viihdy ulkona talvipakkasilla. Netta on toista maata, mikä taitaa johtua sen energisestä ja touhottavasta luonteesta, se liikkuu niin paljon ettei kerkeä ajattelemaan
ja tuntemaan kylmyyttä.

Paha sanoa ovatko muut samaa mieltä kanssani tämän kevät pennun suhteen. Oletteko? Mielipiteitä saa tuoda esille ja olisi kiva niitä lukeakin, että kumpana esimerkiksi te ottaisitte keväällä vai talvella. Miksi?
Toki tälleen keväällä on kysyntää enemmän, joten aina ei itselle löydy sopivaa pentua, tai ei ole mahdollista edes varata valitsemastaan kennelistä pentua, niin paljon voi olla jo alustavia varauksia, että mahdollisuudet saada pentu kyseisestä kennelistä voivat olla hyvin pienet. Ikävä kyllä! Mullahan kävi näin silloin kun aikanani etsin koiraa itselleni, olin kiinnostunut Ceriinan koirista ja siellä olikin sopivan oloinen pentue. Sinne soittelin, mutta varauksia niin paljon että ohjasi suoraan soittelemaan Dogiwogin kenneliin, jossa myös varauksia narttujen suhteen oli paljon. Onneksi kasvattaja sai sumplittua asiat niin, että yksi narttujen varaaja vaihtoikin urokseen, joten silloin Ani oli varauksessa mulle. Olinpas onnekas!

Mulle kans tuli pentueeni suhteen paljon kyselyitä, osa varasi vähän epävarmasti, joten suosiolla pistin listan kärkeen ne ketkä tosiaan olivat halukkaita meiltä pennun hankkimaan. Tiedä sitten vaikuttiko asiaan se etten kuulu niin sanotusti "kunnon" kasvattajiin, mutta onneksi mua auttaa Netan kasvattaja, joka on paljon antanut
hyödyllisiä vinkkejä ja neuvonut epävarmoissa tilanteissa. Joten yksin en tässä tilanteessa ole. Luotettava kasvattaja on tukenani!
Mutta asiat pentueeni suhteen ovat hyvät, koirat tulevat saamaan paperit ja sirutuksen, sekä asian mukaisen hoidon, kuten madotukset ja meidän koirille sopivaksi todettua pentu ruokaa Jahti&Vahdilta.

Pennut ovat kasvaneet hyvää vauhtia, välillä saattaa paino pudota, mutta ei edelleenkään huolestuttavasti, eikä se ole yleistä. Aina se on noussut seuraavaan punnitukseen mennessä, joten milläänlailla ei olla
hysteerisiä. Sitten oltaisiin jos paino olisi jatkuvassa laskussa, eikä pentu olisi millään tavalla virkeä. Kuitenkin tämä viisikko on niin terhakkaa porukkaa ettei tarvitse huolestua, seuraan painoja todella tarkasti ja pidän sitä pentua silmällä jonka paino on laskenut. Liikaa en viitsi stressiä ottaa, koska Netta peilaa todella paljon omaa mielentilaani. Mitä enemmän panikoin, sitä stressaastuneempi se on. Joten olen rauhallinen ja liikaa murehtimatta.