Onpas viime päivityksestä aikaa...

...että oikein hävettää! Ihan aluksi kun yritin tulla kertomaan meidän kuulumisiamme, niin en päässyt blogiin, ilmoitti heti ettei sivusto toimi, wtf? No ei sen puoleen, eipä mulla mitään kummempia ole nytkään kerrottavana :) Välillä vaan pitää tulla kirjoittelemaan, ettei ihan kokonaan unohdu!

Tytöille kuuluu oikein hyvää, Netan tassu parantui kokonaan ja erittäin nopeasti. Pieni 'arpi' siinä näkyy kun oikein kunnolla katsoo, mutta muuten se on ennallaan.

Täällä perämettässä kun näitä kaiken maailman hyttysiä ja muita ötököitä, piti Netalle ostaa sellainen hyttys +muut hyönteiset -panta, syystä että se oli aina syöty ja ihan piukassa pieniä patteja, mutta pannan myötä ovat nämäkin hävinneet. Toki aina välillä hyttyset iskevät, mutta ei läheskään niin paljon kuin ennen pannan tuloa :) Ani ei sellaista tarvitse, koska sen päällä eivät hyttyset ole, mikähän siinäkin sitten on?

Meillä on nyt hoidossa ystäväni 4 kuukautta vanha oleva suomenlapinkoira uros Kaapo. Se on oikein söpö karvapallo :) Se on luojan kiitos suhteellisen sisäsiisti nuoreksi koiraksi, ja jos yöllä sille tulee hätä se menee lehdelle, mikä helpotus. Tulee hienosti luokse ja on oikein kiva kaveri tuolle meidän Nepparille :) Sohvaperuna-Ania kun ei leikkimään pahemmin saa, välillä se innostuu, mutta se on hyvin harvinaista. Tulee hienosti luokse, vaikka olen koiralle täysin vieras ihminen.
Ollaan paljon touhuttu pennun kanssa ja tietenkin omien koiriemme kanssa, jotta pikkuinen ei sitten tekisi päivän aikana tuhojaan, sillä kun on omistajan mukaan ollut tapana. Ilokseni kerron, että meillä se ei ole tehnyt mitään, mikä johtuu siitä että Kaapo on paljon ulkona tyttöjen kanssa :D Yöt se nukkuu hienosti keittiössä, ei vingu eikä muutakaan touhua. Tämä kaikki on yhtä suurta plussaa, koska omat koirat ovan sen verran vanhoja jo ja olen niiden kanssa elämiseen jo tottunut.

Mitäs muuta vielä kertoisin? Käytiin juhannuksena Kankaanpäässä mökillä, missä myös olivat tätini vanha koira Diiva, sekä serkkujeni sekarotuinen ikiliikkuja Topi. Ani innostui nuoresta miehestä hyvin paljon ja leikki jopa tämän kanssa, kun taas meidän Nettaamme moinen tyrkky mies ei innostanut, mikä taisi johtua, että neidillä oli juuri juoksut alkaneet.
Mökillä Netta hyppäsi lauturilta uimaan kun se näki kepin lilluvan vedessä. Olimme ihan ihmeissämme! Tätä ei ole ennen tapahtunut, vaikka Netta vettä rakastaakin :)
Yyterin rannoille emme koirien kanssa ole vielä uskaltautuneet, mikä johtuu siitä että se vesi on ihan jäätävää! Kävimme äidin kanssa Herrojenpäivillä "uimassa", siellä ei edes pystynyt olemaan se oli kylmää! Ehkä tässä joku päivä sinnekkin menemme, mutta odotellaan vielä :)