Noniin huomenna sitten pikku Kaapo palaa emäntänsä luokse. Ikävä tuota karvapalloa tulee, mutta Ani huokaisee helpotuksesta, pääsee riiviöstä eroon :D Kyllä se kaksi viikkoa sitten menikin hujauksessa ohi, aivan kuin Kaapo olisi meidän, siihen on jo niin tottunut, mutta ikävä myöntää ettei ole ihan
mun tyyppinen koira... Aaah, ehkäpä sitä itsekkin kaipaa jo "rauhaa", omien tyttöjen aikuismaisuuteen (hahahha) on jo niin tottunut :)
Mitähän Kaapo ajattelee, kun tämmöisestä omakotitalon villistä vapaudesta joutuu takaisin kerrostalo elämän rajoittavaan elämään?
Ehkäpä ei oikein mitään, mutta tuo poika kun oikein mielellään olisi ulkona siitä asti kun töistä pääsen iltamyöhään, hyvä että sen edes sisälle saa :D
Eipä tässä oikein muuta kerrottavaa, enkä viitsisi jaaritella mitään turhuuksia, joten lopuksi vielä kuvia :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti