Pelon pitkät minuutit

Elikkä ensin pieni "valistus":

Teron isällä on Pirkkalassa (Harjavallassa) omakotitalo, minkä hän oli ostanut vain ja ainoastaan sen suuren pinta-alan takia, jossa on myös paljon metsää. Mitä hän myy.
Asumme Teron kanssa kerrostalossa, mutta haaveenamme on ollut omakotitalo. Ennen joulua Teron isä ehdotti jos kunnostettaisiin Pirkkalan talo, laitettaisiin piha kuntoon ja vähän muutenkin ehostettaisiin vanhaa taloa, jonne sitten saisimme muuttaa. Olimme ihan täpinöissämme.
Tarkoituksena olisi että talo olisi asumiskunnossa jo tämän vuoden lopussa. Hommaa riittää, mutta ollaan jo hyvillä mallilla.

Odotan jo innolla sitä kun pääsemme sinne muuttamaan. Koirille tulisi iso aidattu piha, jossa on varaa sitten juosta ja temmeltää vapaana. Siitähän ne kumpikin pitävät :) Koirat ovat ihan täpinöissään aina kun menemme Pirkkalaan, on hyvä että ne viihtyvät siellä. Siitä tulee heidänkin Koti :)



Eilen olimme siellä kuutisen tuntia purkamassa sisätiloja. Koirat saivat temmeltää sen ajan ulkona.
Mutta silloin se tapahtui. Ani hävisi. Aluksi siihen ei sen enempää huomiota kiinnitetty, mutta kun Netta taapersi jaloissani vinkuen. Ihmettelin mihin Ani oli hävinnyt. Huutelimme ja viheltelimme pihalla. Ei minkään tyylistä vastausta eikä edes koira ilmestynyt mistään. Ja Ani tulee aina jos on pitkällä niin takaisin huudettaessa. Itku kurkussa ajattelin kaikkea kauhulla. "Entäs jos joku on napannut sen", "Jos se on jäänyt johonkin ansaan" jne..

Kysyimme Netalta moneen otteeseen "Missä Ani?". Netta vain vinkui ja lähti ravaamaan metsään, lähdimme seuraamaan sitä. Pitkän ajan talsittuamme metsässä Nettakin hävisi näköpiiristä. Olin ihan kauhuissani ja kyyneliäkin tippui poskelle. Olin menettänyt koirani!
Kunnes yht äkkiä Netta tuli haukkuen metsästä Ani perässään. Netta oli löytänyt Anin! Onnen kyyneleet valuivat jo vuolaasti poskille, halasin ja ylistin Nettaa.

Ani oli varmasti puolituntia kateissa. Ikinä ikinä Ani ei ole lähtenyt pitkälle ja on aina tullut takaisin huudettaessa.
Äiti epäili, että lumen alla haisi jokin maamyyrä tai jokin, jonka haju kiehtoi Ania niin vietävästi, että se hävisi metsän syövereihin.

Olin kyllä niin peloissani!