Tallikoirat ja takaluukun kamaluus

Tänään Gille ja Jami pääsivät tallille kanssani lappaamaan paskaa - koirien kielellä, syömään paskaa. Gille on jo tottunut tallikoira, onhan se useaan otteeseen ollut mukana, mutta yleensä vain jos Terokin on ollut seurana. Tällä kertaa en ratsastanut - olisi tarkoitus mennä vasta illalla - joten aattelin mennä etukäteen siivoamaan karsinat, laittamaan ruuat ja vedet valmiiksi, toisinsanoen iltatalli tehty etukäteen valmiiksi. Ajattelin ottaa nuoremmat vesselit mukaani, jotta näkisivät muutakin maailmaa, sekä saisivat myös ulkoilla vapaana. Korjataan hieman, Jami sai olla vapaana vain puolet tuosta talli ajasta, Gille oli koko reissun irti. Se uskoo helpommin, eikä muutenkaan oikein välitä mistään. Hevosetkin ovat jo niin tuttuja, ettei niihin pahemmin kiinnitetä huomiota. Jami on kuulemma ollut serkkuni Siljan mukana tallilla, jopa ollut irti siellä, mutta se talli hieman toisaalla ja syrjässä, joten ei ole vaarallista. Tämä talli missä käyn, on sen verran lähellä tietä, jossa on paljon liikennettä, niin koiran ja muiden turvallisuuden vuoksi se oli aluksi kiinni. Lopuksi päästin vapaaksi temmeltämään, kun pystyin paremmin seuraamaan sen menoja ja touhuja. Hyvin uskoi! Kerran tarvitsi kunnolla ärähtää, että uskoi ettei oman mielen mukaan lähdetä reissailemaan. Gille pyöri niin tiivisti takanani, että välillä luulin sen lähteneen omille teille, sitte huusin sitä ja koira kiertää eteeni, hieman hämillään että miksi huudetaan. Kehuja sateli silti, vaikka emäntä on ihan hölmö ja sokea! Koirat ainakin nauttivat maalaiselämästä ja tietenkin hevosen paskasta. Jami taisi jopa lantakasassa käydä kirmaamassa, kuten Gillekin ensimäisillä kerroilla. Ihanaa, lantakoira!

Jami teki hevosiin jopa lähempää tuttavuutta, kuten ylemmästä kuvasta näkyy. Koiralla on ainakin metritolkulla tota kaulaa. Onneksi heppa on itse rauhallisuus, se onkin jo niin tottunut koiriin. Toki voihan aina jotain tapahtua, onhan se eläin, eikä siihen voi ihan sata prosenttisesti luottaa, mutta huomattavasti turvallisempaa näin, että ovat eripuolilla tarhaa. Eikä Tonu muutenkaan ole mikään murhanhimoinen hevonen, enemmänkin sellainen toisia kunnioittava hapannaama, heh, ehkei ihan totakaan, vaikka se kyllä kunnioittaa muita - johtaja tyyppi se on silti. 

Jami nautti vapaana olemisesta, kävi se hevosten vesikipallakin litkimässä vettä, ihan kun en olisi erikseen sitä jo tarjonnut. Mutta parempaa se on siellä mistä muutkin käyvät nesteyttämässä itseään, eikös vaan? Kyllähän pojasta vielä kelpo tallikoira kuoriutuu.

Sain peräti napattua - omasta mielestäni - oikein kivan kuvan. Toki koirat olisivat voineet näyttää vähän hilpeämmiltä, mutta jos ei innosta niin ei innosta. Hepatkin näkyy takana. En tiedä mikä, mutta jokin kuvassa miellyttää. Mitäs mieltä muuten ollaan?

Tähän samaan syssyyn voisi vielä vähän sepitellä tästä Gillen "karkaan takaluukusta etupenkille, vaikka en saisi tehdä niin" - tempuilusta, mitä ollaan kovalla vaivalla kitketty pois tavoista. Neiti ei tehnyt tätä niinkään ajon aikana, mutta kun auto sammutettiin ja poistuttiin autosta, niin sekuntti pari niin koira oli jo livahtanut takaluukusta etupenkille kyttäämään maailman menoa. Useimmiten vielä hätävilkut oli autossa päällä, bemarissa kun on vähän huonolla paikalla tämä kyseinen nappula. Joten koira pyydettiin autosta ulos, koskenut siihen ei voinut kun heti tuli pissat pitkin auton penkkejä - tämäkin tapahtui kerran, kun erehdyksissä koskin koiraan, luojan kiitos takapenkillä oli juuri silloin viltti. Sen jälkeen opein, että Gille pyydetään autosta ulos ja laitetaan takaisin takaluukkuun. Kuinkahan monta kertaa tätäkin toistettiin? Monia, monia, monia kertoa, laskuissakin menty jo sekaisin. Ei edes auttanut se, että Gillellä oli takana seuraa, sieltä tultiin pois. Hyvin se siellä kyllä matkustaa, oli kavereita tai ei, mutta kun autosta poistutaan niin heti sieltä pois. Rasittavaa. Lopulta oli pakko pistää neiti kiinni, kun auto jäi parkkiin. Tätä tehtiin monella toistolla, sitten taas koira irti. Ei toiminut, heti istuttiin etupenkillä. Uudelleen aloitettiin sama linja. Mutta ei, jästipää ei halunnut takaluukussa oleskella. Lopulta sitten uhkailin Gilleä (hahha joo kuulostaa tyhmältä) en edes muista kunnolla mitä sanoin. Olisko ollut jotain tähän tyyliin "Jos vielä tulet sieltä pois, niin et enää ikinä pääse mukaan"......? Jotenkin noin, vai olisko ollut vielä paljon pahemmin. En vaan jaksanut sitä pelaamista, ei ollut kiva pitää sitä kytkettynä, mutta ei Gille voinut takaluukusta poistuakkaan, opettaisi vielä Anille ja Netalle huonot tavat, niin siitäpä vasta riemu olisi revennyt! Mutta uhkailuni jälkeen, neiti ei ole takaluukusta poistunut. En usko uhkailujeni vaikuttaneen tähän, ehkä se oli vihdoin ja viimein käsittänyt, että joka kerta se joutuu takaisin, vaikka tuhannesti sieltä pois tulisikin. Nyt ollaan sitten ainakin joka toinen kerta palkittu makupaloilla oikeata käyttäytymistä, joten nyt luonnistuu tämä parkki istuskelukin, ilman että tarvii etupenkillä kytätä maailman menoa. Tyytyväisi ollaan!

Loppuun vielä kevennykseksi Ripe ja Tonu :)

Missä tytöt nukkuvat yönsä?

Oon varmaan useaan otteeseen maininnut tyttöjen nukkumapaikan yläkerrassa, ja siitä kuinka meidän makuuhuoneen syvennöksestä syntyi tyttöjen nukkumapaikka....? Näin ainakin muistini pelaa, heh. Kuitenkin aattelin aikani kuluksi sitten vähän kuvilla ja epämääräisten selitysten kera kertoa/näyttää tämän kaiken.

Tosiaan tytöt nukkuvat kanssamme yläkerrassa, omassa pedissään. Sänkyyn kun koirilla ei edelleenkään ole mitään asiaa. Toisinaan, saatan ottaa ne sinne hetkeksi löhöilemään viereeni, jos vaikka katson elokuvaa tai luen. Muuten ei toivoakaan. Olen niin herkkä uninen, että sellainen koiran kyhnöttäminen kyljessä kutittavine karvoineen, jatkuva siirtäminen pois tieltäni tai sitten koira mikä vaihtaa muuten vaan paikkaa useampaan otteeseen, häiritsee untani liikaa. Muutenkin tulee yöllä herättyä pariin otteeseen, jotka sitten näkyvät heti aamuheräämisissä. Tuntuu kun ei silmäystäkään olisi nukkunut.
Ihan näin nopeasti muistan myös joskus lukeneeni tämmöisestä asiasta, että lemmikin paikka ei ole makuuhuoneessa kun ihmiset nukkuvat. Kuulemma häiritsee ihmisen unta. Öööh, ihan sama vaikka koirat eivät olisikaan samassa huoneessa, nukun aina vähän levottomasti. Joten siellä saavat nukkua, ei häiritse, koska ovat muuten kyllä huomaamattomia, mutta samassa sängyssä nukkuminen ei tule kuuloonkaan.

Noniin, elikkä meillä on yläkerrassa vähän "rajoitetusti" tilaa, yläkerta muistuttaa enemmänkin käytävää kuin huoneita, mutta samapa se mulle, laajennusta suunnitellaan. 1800-luvun talo kun ei ole ihan sieltä suorimmasta päästä, tai muutenkaan ole mitään kartanon alkuja.
Tuossa kuvassa näkyy vasemmalla hieman koirien petiä, se on syvennyksessä - josta oli tarkoitus tulla alunperin kaappi petivaatteille, mutta asia sysättiin syrjään kun koirien pedin paiskasin tuonne. Kelpo paikka, eipä ole koirien peti heti jaloissa ja tytöilläkin on sitä omaa rauhaa. Sinne ne kirmaavat heti kun illalla ilmoitettaan että; "Nukkumaan". Gillellä toisinaan vähän hakusessa, että pitäisikö sitä sittenkin kirmata taka ovelle, että pääsis vielä ulos, vaikka just minuutti sitten sieltä tultiin, vaiko lampsia vanhojen rouvien perässä yläkertaan nukkumaan. Sinne Gille kun menee, niin siellä se pysyy, eikä nouse pediltä edes aamulla pois, ilman että annan siihen luvan. Mistä lie sitten tämän tavan oppinut...?
Ania saa puolestaan kiskoa pediltä pois, siellä se varmaan tuhisisi koko päivän, jos kukaan ei siihen kiinnitäisi mitään huomiota. Mutta hänen harmikseen, pediltä poistutaan viimeisen lähtijän mukana.
Netta nyt hiippailee perässä kun kerran pyytää,  mutta muussa tapauksessa se poistuu pediltä vasta kun viimeinen nukkuja - yleensä Tero alkaa osoittaa heräämisen merkkejä. Ollaan varmaa tällä hetkellä Gillen kanssa ainoita jotka on aamuihmisiä. Hyvä että kukko edes kerkeää aamukiekaisuaan tekemään kun me ollaan jo pystyssä. PS. Meillä ei ole kukkoa! Mutta yhdellä naapurilla on!

Meillä on makuuhuoneessa myös sellainen kiva karvamatto, aika paksu kaiken lisäksi, mutta tytöt eivät meillä siinä nuku. Toisinaan, jos pyykkejä laitan vaatekaappiin, niin siinä tapauksessa siinä kyhnötetään ja tuijotetaan puuhiani. Muuten, oma peti on paras paikka. Sieltä ei tosin näe niin hyvin yläkerran tapahtumia kun taas siitä matolta. Jami on ainoa ketä yönsä viettää matolla, mutta sellainen se on ollut pienestä pitäen. Siinä missä muut nukkuvat pehmeällä pedillä, erämaan Jami nukku kovalla lattialla.

Tässä kuvassa näkee vähän paremmin tämän syvennyksen, peti mahtuu sinne oikein hienosti. Isoin peti mitä löytyi Petenkoiratarvikkeelta, hienosti mahtuu kolme sopusuhtaista koiraa siihen nukkumaan. Tilaa yleensä jää vielä yllin kyllin, kun aina nukutaan kylki kyljessä. Näkyyhän tuolla pedin yläkulmassa vielä peitto, minkä olen koirille antanut käyttöön. Ani kietoo itsensä aina peiton alle ihme kiemuroille, jos Netta ei ole ensin kerinnyt valloittamaan sitä. Gille ei siitä sitten välitä tuon taivaallista, mutta nukkuu sen päällä, jos se on juuri siinä kohtaa mihin tämä käy makuulle. Ani myllää pari minuuttia, kunnes kaikki on sen mielestä OK ja käy levolle. Netta on nopeampi kaveri tässä hommassa, se vaan pyörähtää ja se on siinä. Toisinaan saattaa käyttää enemmän aikaa tähänkin hommaan, mutta harvemmin.

Mitäs sitä vielä mainitsisi....? Kaikki suhteellisen oleellinen on tullut mainittua. Nooh ehkä jätetään tämä tähän, jos kysyttävää, kysykää ihmeessä!

Vipinää ja vilskettä

Tänä viikonloppuna meillä onkin ollut menoa ja meininkiä, vaikka muille jakaa. Jamin hain meille hoitoon perjantaina työvuoron jälkeen, joten sisarukset pistivät kunnolla hulinaksi. Ulkona ne olivat suurimman osan päivästä, en viitsinyt sisälle ottaa riehumaan, ulkona kuitenkin enemmän lääniä. Vasta hämärän laskeutuessa otin ne sisälle, aika rauhallisia olivat, eikä ihme! Koko päivän ne jaakasivat toisiaan!

Tulihan sitä itsekin ulkona hieman istuttua ja seurattua noiden menoa, nauraen tietenkin. Hauskalta näyttää kun vuorotellen ne jahtasivat toisiaan, vaihto tapahtui aina kun toinen sai toisen kiinni. Gillekin saanut juoksuunsa enemmän vauhtia ja voimaa, mikä voipi johtua pyörälenkeistä, mitä ollaan vedetty aika säännöllisesti. Jami on aina ollut se reippaampi juoksia, mutta nyt se alkaa hieman jäädä Gillelle kakkoseksi. Neiti onkin pikku sukkula! Jami tosin tekee aina sellaisia yllätys käännöksiä, että Gille joutuu hieman pidemmän kautta kaartamaan saadakseen taas kiinni. Mutta jos Gille menee edellä, niin sekin osaa kyllä kääntyä aika vikkelästi, jolloin Jami joutuu myös hieman pidemmän kautta kaartelemaan.

Tero sitten grillaili ulkona meille vähän "iltapalaa", jolloin koirat toimivat vahtina ettei grillistä häviä mitään tai jos vaikka jotain irtoaisi herkkusuille myös. Oikein nauratti kun ne jonossa seisoivat ja tuijottivat herkeämättä grilliä, alla kuvaa tästä ruokajonosta.

Loppujen lopuksi Jami ja Gille painelivat taas leikkimään, kun vanhemmat rouvat jäivät hoitamaan vahti puolta. Eivät varmaan olisi ilmoittaneet, jos jotain olisi grillistä irronnut syötäväksi, kyllä sen verran ahneita ovat. Mutta nopeat syövät hitaat - pätee varman myös tässä..?

Ilta sujuikin sisätiloissa oikein leppoisasti, koirat vetivät hirsiä kukin mihin ruhonsa saivat tungettua. Rauhassa sai hoitaa iltapuuhia, niin ettei yksinään koirista pyörinyt jaloissa. Gillellä kun on tapana hieman ennen nukkumaan menoa käydä levottomaksi ja pyöriä yksin askelin perässäni. Nyt ei ollut puhettakaan hiipivästä varjosta.
Yläkertaan kun pääsimme, kävivät tytöt omalle pedilleen pitkäkseen, sen enempiä pyörimättä. Mutta Jami oli vähän kahden vaiheilla, menisikö se tyttöjen viereen pedille vai kävisikö se matolle pitkäkseen. Sänkyyn kun meillä ei koirilla ole asiaa, jonka Jami tietää varsin hyvin. Kyllä se sitten aikansa pähkäiltyään kävi matolle tuttuun tapaan pitkälleen.

Tänään sitten isä, Marja ja Xena tulivat vierailulle. Lähdin ihan ensimmäiseksi kokeilemaan mitä Xena sanoo pyörän rinnalla juoksusta, meillä kun kaikki koirat osaavat homman ja on ihan kelpo liikutus muoto, jos koiralla on hirveästi virtaa. Isä haluaisi Xenan alkaa pyöräilemään, joten siksi kokeilin ensin itse.
Xena aluksi hieman jarrutteli menoa, ei paljoa, mutta sen verran että vauhtimme oli todella rauhallista. Kehuin sitä moneen otteeseen, jolloin juoksukin alkoi muuttua huomattavasti rennommaksi. Hieman lisäsimme vauhtia, jolloin se on itsellekin helpompaa, myös koiralle, kun vauhtia on sopivan tasaista. Ei oikein mittään sanottavaa, paitsi että pariin otteeseen ihan alkulenkistä Xena yritti heittää ympäri ja palata takaisin meille, mutta jämäkästi ohjasin sen takaisin raiteilleen ja matka jatkui.

Takaisin meille tultaessa kerroin kokemuksesta iskälle ja Marjalle, joten isän on tästä helppo jatkaa jos niin haluaa. Kyllä se siitä sitten harjaantuu, kun säännöllisesti pyöräilee, Gillekin osaa homman kuin vanha tekijä, Jamista puhumattakaan. Netta nyt on itse lahjakkuus pyörän kanssa kulkemisessa, Ani nyt on sellainen jarrutteli, vaikka homman se osaa. Kuten moneen kertaan olen sanonut se ei ole juoksija tyyppi, joten Ania ei pahemmin pyörän kanssa juoksuteta.

Ihan lopuksi päästettiin kaikki koirat ulos kirmailemaan, Jami menossa mukana kun se on meillä ensi viikon hoidossa. Tässä tästä päivästä sitten sitä kuvasatoa. Enjoy!

Netta

Xena

Synttärikahvittelut

Tänään ollaan vietetty Teron synttäreitä, parit tuttavat ovat käyneet pikaisilla visiiteillä, sekä tietenkin kummankin porukat kävivät toivottamassa hyvät synttärit vanhenemisen johdosta. Äiti kävi jo aamu tuimaan Jamin kanssa, koska hän lähtisi taas ajamaan pietarsaarta kohti kun työviikko alkaa jälleen maanantaina - kuten myös itselläni!
Puolen päivän jälkeen tulivat isä, Marja ja Xena kyläilemään. Anilla aluksi kuonokoppa päässä, vältetään yhteenottoja, jossain vaiheessa otettiin pois kun koirat olivat haistelleet ja rentoutuivat. Hyvin sujui. Yhtäkään kahinaa ei tullut, vaikka Xena kävi moneen otteeseen Ania nuuhkuttumassa. Edistystä! Ennen olisi samantien oltu napit vastakkain, kun Xena edes julkesi vilkaista meidän mummukka Ania.

Xena

Xena ulkoili tyttöjemme kanssa aitauksessa, hienosti sujui. Nettakin yllytti lapsosensa leikkiin, mutta jäi nopeasti ulkopuolelle, kun Gille ja Xena leikkivät kahdestaan. Vanhukset pois piiristä, ilkeää! Tällä kertaa Xena ei lähtenyt karkuteille aitauksesta. Viimeksi änkesi itsensä ulos niin pienestä raosta, ettei tosikaan. Nooh kesällä uusitaan koko aitaus, verkko pois ja puuaita tilalle. Alkaa jo tämä vanha viritelmä hajoamaan, oli kylläkin nopea ratkaisu silloiseen tyttöjen karkailuun kun pihasta livistivät heti menemään kun silmä vältti. Nyt aitauksesta eivät pääse pois - paitsi pari kertaa ovat talon alta päässeet, enkä kyllä keksi millä keinolla. Mutta kaikki mahdolliset reiti suljettiin, niin karkailu päättyi siihen. 

Netta ja Gille

Täällä satakunnassa keli ollut tänään vähän vaihteleva. Aamulla ihan ok keli, sitten alkoi satamaan vettä, vähän ajan päästä räntää ja loppujen lopuksi lunta. Sitten hieman lisää vettä ja nyt on aurinkokin jo pilkottanut harmaiden pilvien raosta, kun vesisade siirtyi muille maille. Että semmosta keliä täällä päin. Nirso tytöt eivät mielellään ole ulkoilleet, tai jos olen ne saanut rahdattua ulos, kirmaavat kaikki koirankoppii sadetta pakoon. 

Xena ja Gille

Sisällä sisarukset pistivät ihan kunnolla leikiksi. Sohvalla myörittiin, sitten lattialla kettu-lelun kera vähän vedettiin ja sitten muuten vaan karattiin ympäriinsä. Oli kyllä kiva katsoa kuinka hyvin tyttelit tulevat juttuun, vaikka eivät näekkään päivittäin, kuin taas Jamia tulee nähtyä paljon useammin. Mutta Gille onkin todella sosiaalinen, vaikka lenkillä rähjääkin kaikille, mutta sitten se ei tee mittään kun jäädään juttelemaan.

Xenakaan ei vierasta meitä enää, mutta Teron porukoita se hieman väisteli, eikä yrittänyt pahemmin tuttavuutta tehdä. Muuten kyllä oikein sosiaalinen neiti ja oikea sylivauva! Isän sylissä se kuulemma kotona istuskelee ihan tyytyväisenä, eikä tee elettäkään että väistäisi. Eroahdistuskin saatu jo hyvin kuriin, enää ei kiinnitä huomiota kun isä tai Marja lähtevät töihin, jää makoilemaan aloilleen eikä huuda perään. Ollaan tyytyväisillä mielillä! Pahin asia saatu kuriin. Nyt sitten tarvitsee puuttua tuohon pöydältä ryöväämiseen ja hieman hihnassa kävelyyn. Mutta kaikki aikanaan!

Että semmosta tällä kertaa!
Vähän ollut ongelmia kirjoittamisen kanssa, kun ei oikein tiedä mistä raapustaisi, ehkä pitäisi joku mielipidekirjoitus tehdä....? Mitäs ollaan mieltä? Olisiko jotain aihetta mielessä?

Vuoden ensimmäinen pyörälenkki takana

Tänään kävin ensimmäistä kertaa pyörälenkillä Jamin kanssa - kiva keli, ei lunta, kuivaa, ainoana miinuksena tuo tuuli. Lämpimästi vaan päälle ja eikun matkaan! Jami oli mielissään kun pääsi juoksemaan, hyvin uskoi, pari kertaa oli kyllä kova tarve päästä merkkailemaan, hyvä ettei ojassa oltu sen vuoksi. Tarkkana sai olla, jos jäi liian taakse pysähtyi heti merkkailemaan. Joten kannustin Jamia hieman edemmäksi, suurinpiirtein etupyörän kohdille - helpompi ohjata siitä kun ei pääse livahtelemaan.  Tytöt saivat jäädä kotiin, ajattellaan vaikka; neljä koiraa + pyörä = erittäin huono yhdistelmä. Meillä tytöt liian remmirähjiä, joten kyllä olisi komeat auraukset nähty, kun tytöt repivät mut pyörän selästä alas. En tiedä miten kitkeä pois, yksinään kukaan ei rehoa millään tavalla, mutta heti kun on kaveri mukana, niin siitä alkaa sellainen konsertti eikä todellakaan uskota mitään. Eilen sai hävetä silmät päästä kun koiria tuli vastaan, kaikki aloittavat sen tapan kaikki -asenne haukkumisen ja Gille vielä rähisi bussipysäkille olleelle ihmiselle. Jäi rähinä vissiin liiaksi päälle...?

Täytyy aloittaa uusiksi tämä hihna käyttäytymis harjoitus, kerrostalossa asuessamme sain sen hyvin kuriin, hyvin pitkälle ovat tytöt uskoneet, mutta nyt taas alkaa olemaan ihan järkkyä tämä meno, että siihen on nyt puututtava hieman rajummin. Voi johtua siitäkin paljon, ettei täällä näy kuitenkaan ihan hirveästi koiria kun ollaan lenkillä, mutta auttakaa armias kun ajellaan autolla niin kyllä sitten näkyy koiria enemmän kuin tarpeeksi. Ollaan varmaankin sitten aina väärään aikaan lenkillä. Vaikka varsinaisesti ei meillä ole mitään aikaa, silloin mennään kun keritään. Yksitellen tarvii aloittaa, vaikka nätisti silloin mennään, mutta sieltä alkeista se on aloitettava jos meinataan että remmissä kuljetaan nätisti ilman turhia pörinöitä. Pitkä prosessi kun kolme koiraa tarvii uudelleen kouluttaa. Mutta loppujen lopuksi se on palkitsevaa, kun huomaa että tytöt kulkevat nästisti - sitä haaveillessa!

Tero osti mulle (meille) tämmösen kyltin kotiin, tai on siitäkin jo hieman aikaa, mutta kuvan sain otettua eilen. Tällä hetkellä tämä riippuu eteisen seinässä, niin että kun meille tulee ovesta sisälle niin sitä vastapäätä tämä kyltti komeilee. Ja pitää niin paikkaansa! Tussilla tarvitsee varmaan tuohon alas tuhrustaa että kissa asuu täällä myös. No ehkä ei tällä kertaa.

Eilen tuli taas kuvailtua koiria, mutta tuosta kameran omasta salamasta ei ole mittään hyötyä, tuntuu vaan pilaavan kuvat. Joten olenpas katsellut netistä josko olis kelpo salamia myynnissä ja yksi ihan potentiaalinen mun kuvauksiin löytyikin, canoniin Di700. Täytyy pistää tilaukseen, jotta sisälläkin viitsisi kuvata. Kuvat tuntuu vaan menevän pilalle ja joutuu ihan liikaa näpertämään asetusten kanssa - kuten aina järkkärin kanssa. Mutta oma pinna ei kestä. Meillä kuitenkin aika "kehno" valaistus jo muutenkin kotona. Kyllä uusi pikku putkikin kelpaisi, mutta katsellaan myöhemmin - vai pitäisikö puhua miehelle josko synttärilahjaksi saisin...? 

Vierestä löytyykin ainoa kuva minkä kehtasin julkaista, vähän on jouduttu muokkaamaan jotta mustat koirat näkyisivät edes himpun verran. Etusalla komeilee tuo meidän linssulude Gille, Jami oikealla ja Netan pää vilkkuu sitten vasemmalla Gillen takaa. Ania ei kas kummaa kuvassa ole, kun ei vaivaudu raahaamaan ahteriaan yläkertaan, joten jääköön sitten pois. Turha sitä on huudellakkaan, kun ikuisuus menee että pääsee paikan päälle.
Tosiaan kuva otettu yläkerrasta rappusten ylä tasanteelta, kuten näkyy. Tarkoitus oli alunperin että koirat olisivat vierekkäin, mutta eihän Gille nyt halua olla yhteiskuvassa ilman ettei ole keskipisteenä, joten näin tällä kertaa. Olisi muuten oikein passeli kuva, mutta tuo Netan pää pilaa, neiti saisi olla joko ihan Jamin vieressä tai kokonaan pois. Jos olisi Gillen vieressä, Jamin pää pilaisi. Kuvien asettelu ei ole helppoa meidän koirien kanssa - mutta harjoitellaan ahkerasti, myös makupalojen kanssa.

Kui tuo kuva näyttää että olisi yli kirkas? En ainakaan sellaiseksi sitä laittanut, vai valehteleeko blogi mulle? Esikatselussa näyttää aivan samalta, loppu tuloksen näkee sitten kun tämä on julkaistu.

Tässä vielä kuvaa, miten koirien ruokakipot ovat. Entinen asettelu ilman Gilleä meni niin, että Netta vasemmalla ja Ani oikealla. Nykyinen asettelu on muuttunut sen verran että Ani keskellä - tuossa kipolla missä Gille nyt tekee loppusilaustaan - ja Gille puolestaan on oikealla. Aluksi kokeiltiin niin että Gille keskellä, mutta kun oli jo tottunut syömään oikealla kun pentuna opetettiin, niin Ani raukka ei uskaltanut reuna kipolle kun Gille murisi heti. Tällä järjestelyllä kaikki menevät heti omille kipoilleen murisematta.