I'm FREE!

Olemme tässä jo viikon verran käyneet montuilla, sekä tapiksella kirmaamassa koirien kanssa. Tytöt ovat alkaneet peräti jo kuunnella vapaana ollessaan luoksetulo käskyä :) Onhan siinä makupaloillakin osansa..

Olemme olleet niin Remun kuin naapurin Rokinkin kanssa juoksemassa. Tytöt hyväksyvät miehet seuraansa oikein mielellään, tyttöjen harmiksi kummatkin ovat leikattuja :)

Mutta käykää ihmeessä Kuvat -sivuillani katsomassa lisää kuvia tyttöjen kirmaamisesta :)

Netta näyttää "Hopeanuoli juoksuhyppy" -menetelmää, harmi vain että keppi on sirpin tilalla :D

Uusi kuvat-sivu :)

Elikkä olen vihdoin ja viimein saanut tytöistä kuvia Kuvat-sivuilleni.

Sieltä löytyy paljon kuvia hevosista, sekä nyt sitten yritän päivitellä sitä koira puolta kovaa vauhtia. Katsotaan heti kun saan aikaiseksi :) Olen tunnetusti näissä asioissa hieman hidas, mutta ei sen niin väliä, joskus on pakko olla ;P

Juu elikkä kävin Teron kanssa kuvaamassa koiria tapiksella, koirat pistivät oikein hulinaksi, harmi vain että osa kuvista oli sumeita tai koirista näkyi vain häntä tai pelkkää maisemaa. Niin lujaa ne painoivat menemään :D

Ja tässä sitten osoite kyseiselle Kuvat sivulle, olkaapa hyvä.

Kuvatuksia

Tässä sitten muutama otos Netan seisomisesta :D

Sekä pari muuta piristys kuvaa...





Kyllä se osaa herkkujen avulla, harmi vaan etten ite osaa sitä seisottaa :S

Sekä tässä Netan leipämutustelua kerrakseen :DD Hyvä ettei tukehtunut, kyllä sellaista vauhtia pala hävisi kurkusta alas.





Eikä sovi unohtaa meidän suloista, höpönassu Ania :)


Linssilude<333

Viimeinkin sain aikaiseksi...

.... ilmoittaa Netan toukokuussa järjestettäviin näyttelyihin Harjavallassa. Jopas mulla kesti :D Aina on pitänyt ilmottaa, mutta olen komiasti unohtanut joka kerta. Voi tota pääkoppaa!

Elikkä Netan ensimmäiset näyttelyt, voi kauhistus ku jo jännittää miten tyttö pärjää. Ystäväni Reija on lupautunut handlaamaan tytön kehässä, mistä olen hänelle tooodella kiitollinen! Kiitos Reija!
Pitäisi ruveta harjoittelemaan Netan kanssa kotona tuota seisomista, ja sitten viedä Netta ja Reija yhdessä harjoittelemaan. Voi kun aikaa liikenisi.. Työssäoppiminen alkaa huomenna tai torstaina, riippuu vähän miten koulusta saan paperit, niin pitää katsoa joku sopiva ajan kohta :)
Jännittää hirmuisesti! Iiik, pitää muistaa kuvata koko tapahtuma :D

Ja lisäisen tänne jossain vaiheessa otoksia Netan seisomisesta :D Jos sieltä jokin sopiva ja edustava kuva löytyy ;P

Heissan!

Vihdoin ja viimein pääsen taas päivittelemään sivujamme :)

Aikataulu on ollut niin tiukilla, että voi luoja!

Mutta tytöille kuuluu oikein hyvää, Netta on jopa suureksi ilokseni lopettanut sisälle ruikkimisen ja käyttäytyy muutenkin oikein asiallisesti yksin jäädessään. Mikä on suuri helpotus. Ei tarvitse enää poistua kotoa sillä mielellä "Kun tulen kotiin, saan taas siivota kusia ja paskoja".

Omakotitalo projektikin valmistuu hurjaa vauhtia, joten kesällä, ehkä jopa aikasemmin pakkaamme tavarat ja suuntaamme sinne :) Odotan innolla! Tytöt viihtyvät siellä oikein hyvi, eivätkä yritä enää edes poistua pihasta, vaikka ei aitoja vielä olekkaan. Mutta pitävät tarkkaa piha vahtia, kellään ulkopuolisella ei sinne mitään asiaa :D Aina kun naapurin mies tulee tervehtimään, pistävät tytöt sellaisen metelin pystyyn, että huh huh :D

Kesä alkaa tekemään tuloaan, mitä odotamme tyttöjen kanssa innolla. Saisi vain nuo lumet ensin sulata kokonaan pois, kamala loskakeli ja vettä sataa jatkuvasti! Ei vaan enää jaksa, nuppi räjähtää. Tytöt eivät tule mielellään ulos kun on tuollaisia kelejä, katsovat vain nyrpeällä ilmeellä ja tekevät hätänsä pikapikaa ja vauhdilla kohti kotia. Ainakin Ani! Siinä oikea Lady Hienohelma!! Netta ei nyt sinänsä välitä, mutta kyllä mielellään tulee sisälle.

Olemme tässä äidin kanssa oikein urakalla muistelleet tuota Netan tuloa meille. Silloin tyttö oli sellainen raakile, että huh huh. Hyvä jos se edes osasi mitään, yksin oloa oli turha kuvitella ilman huutoa, sisäsiisteys vain suurimmissa unelmissani ja hihnakävely aivan järkyttävää!
Mutta näkisittäpe tytön nyt. Peruskäskyt menevät kuin vettä vaan, plus muut erikoisosaamiset :D Yksin, tai siis Anin kanssa jäädään kiltisti. Koko päivä osotaan olla hiljaa. Sisälle ruikkimista ei harrasteta enää, aah mikä helpotus<3 Ja hihnassa kävellään erittäin mallikkaasti, jos hihna kiristyy, ymmärtää tyttö himmata vauhtia (ainakin useimmissa tapauksissa :D), jos ei mene heti perille, pitää hieman nykäistä.

Aaah kyllä se elämä noiden kahden kanssa on alkanut kulkea mukavaa rataa :) Olen tytöistäni erittäin ylpeä, enkä heitä pois antaisi mistään hinnasta<3